Huomiohuora

”Jos ei ole mulla helppoa, niin ei saa olla Miehelläkään”, ajattelin ja puin päälleni tiukat farkut, korkkarit ja v-aukkoisen tiukan t-paidan, jonka alle rintsikat, jotka hän on nähnyt sekä lähettämässäni kuvassa että ihan livenä. Saattavat ehkä pilkahtaa, jos oikaisen paitaa. Vaikka hän kuinka yrittäisi pyristellä minusta irti, niin on se silti mies. Elikkäs eiköhän mielikuvitusta ruokkiva vaatetus kuitenkin jotain ajatuksia triggröi.

Semmosta huomiohuorausta.

Olen tajunnut, että se on yksi heikkouteni. Tai en mä nyt tiedä. Ehkä se johtuu tästä sinkkuudesta, mutta jos on seksideprivaatio ja läheisyysdeprivaatio, niin on myös huomiodeprivaatio. En mä nyt sentään mihinkään övereihin tällä osastolla sorru, siis tyyliin mitään törröhuulia, irtiripsiä ja gina trikotista avokaulaista ja pushuppia. Tyyli pitää aina säilyttää. Mut siis. Välillä sitä janoaa miesten huomiota ihan törkeenä. Sitten kun on kuitenkin vähä sellainen semitelaketju, niin tuntuu vaikealta myöntää tämä. Mutta, ehkä se on ihan luonnollista. 

Nyt kun J on ns. takaisin elämässä, niin kai sitäkin voisi tässä muistella. Siinä miehessä mukavaa oli se, että hän osasi huomioida. Kyllä tuli kehuja ja imarteluja. Niin livenä kuin ihan viesteinäkin. Mies sen sijaan… noh, hän on kerran sanonut mulle, että hyvät farkut ja kerran, että haluaa mua.

Seksiviesteily on kokonaan kokeilematta. Mutta, ajattelin kyllä joskus kokeilla senkin. Ihan vaan kiusallani ja täysin out of the blue. Mulla on siihen casekin valmiina, mutta se vaatisi majoitusta tietyssä hotellissa. Pitää ehkä miettiä joku toinen case.