Kaverimiehet rakastuu

Rakastunut vetää puoleensa ihmisiä. Eikös tämä ole sellainen vanha totuus?

Luulen, että se pitää paikkansa. Itse huomasin sen niin, että kaiken kaikkiaan kolme kaverimiestä on avautunut ihastumisestaan minuun sinä aikana, kun olen ollut head over heals Mieheen. Siitäkin huolimatta, että kun ollaan nähty, niin olen nimenomaan jauhanut heille vaan Miehestä. Mahtava pokka heillä. Arvostan.

Yksi näistä miehistä on naimisissa ja lapsia. Toinen naimisissa ja lapsi ja eroamassa. Yksi juuri eronnut – nyt toki jo parisuhteessa, koska hän on toinen niistä sarjadeittailijoista, joista kerroin edellisessä postauksessa. 

Kaikki he ovat aivan mahtavia tyyppejä. Siis, naimisissa olevan kanssa en todellakaan aloittaisi yhtään mitään. Mutta nuo kaksi muuta; piakkoin sinkku ja vielä hetken aikaa sitten sinkku – miksi miksi miksi en kiinnostu heistä? Okei, tuo sarjaseurustelija on hiukan epäilyttävä tapaus, mutta toisaalta hän on ollut minuun ihastunut vuosikausia (avautuminen ei ollut nääs ensimmäinen kerta) ja olisi varmasti superkiva poikaystävä. Luulen, että myös nuo kaksi muuta ovat olleet minuun ihastuneita ties miten pitkään. Heistä naimisissa, ei eroavassa oleva, sanoi minulle hiljattain, että vain naiset lakkaavat rakastamasta, miehet eivät koskaan. 

Toivon tosiaan, että tuo pitää paikkansa. Sillä pahempaa kuin se, etten voi olla Miehen kanssa yhdessä, on pelko siitä, että hän ”falls out of love with me”. Siis ennen kuin hän ehtii elämässään siihen vaiheeseen, että päättää kuitenkin erota siitä ilottomasta suhteestaan *kolkkoa naurua*.

Mistä tiedän, että suhde on iloton? En mistään, toivon vaan.