Mies

Kurja fiilis.

En tosiaan keksi, että miten ihmeessä pääsen tuosta miehestä yli. Huomasin taas viime viikolla näkeväni kaikkea merkkiä siitä, että hän on eroamassa. Se on niin säälittävää, että tekisi mieli vetää itseään turpaan. Miksi mä kiusaan itteäni niillä ajatusleikeillä? Vai lohdutan? Ja sitten pudotus todellisuuteen on taas julma.

Miksi teen tätä itselleni? No, ei se ole mikään tahdonalainen asia. Ja tietysti perimmäinen syy on se, että haluan, että hän eroaa. HALUAN. En todellakaan kestä ajatusta, ettemme voi olla yhdessä. Tai kestä ja kestä. Pakkohan se on kestää, kun näin on ja tätä todellisuutta elän. Paremminkin en halua hyväksyä sitä.

Tuntuu niin epäreilulta. Tuntuu, että lähes kaikilla on joku tuttu, jolle tässä tilanteessa on käynyt paremmin. Eli, että se toinen nainen olikin se oikea ja mies erosi. Miksi mun kohdalla ei voinut käydä niin?