Olen pyöritellyt päässäni lukemattomia kertoja pohdintoja hyvästä seksistä ja surrut samalla sitä, miten miesten ja naisten maailmat ovat tässä asiassa niin kaukana toisistaan. Sittemmin olen yrittänyt skarpata tässä ”miehet aina sitä tätä” asenteellisuudessani ja ajattelin nytkin käsitellä tätä aihetta niin, että ehkäpä tämä ei olekaan, ainakaan kokonaan, sukupuolikysymys.

No, mitä sitten on hyvä seksi. Pohdin tätä viimeksi, kun ajelin tallille. Siinäpä sainkin sitten oivalluksen, että itseasiassa hyvällä seksillä ja minua miellyttävällä ratsastuksella on paljon yhteistä.

Ratsastushan on noin periaatteessa melko mekaaninen suoritus. Kun sinulla on hyvä kehonhallinta, korsetti kuin rautaa, hyvä istunta, tasainen tuntuma ja koordinaatiokykyä niin, että kykenet liikuttamaan jalkojasi ilman, että liikutat muuta kroppaasi (yllättävän vaikeaa muuten) sekä kykyä ajoittaa avut oikein, niin sepä on siinä. Tällä setupilla pitäisi hevosen kuin hevosen liikkua oikein omien kykyjensä rajoissa.

Ja monelle tällainen ratsastus on ihan fine. Moni jopa haluaa ratsastaa useita hevosia. Kokeilla uusia. Parempia. Pidemmälle koulutettuja.

Se, mitä aion nyt sanoa, on nyt valtavan arvolatautunutta. Ymmärrän, ettei aihepiiri ole tämän portaalin lukijoille kovin tuttu, mutta kun väitän, että on ratsastajia ja sitten on hevosihmisiä ja näiden kahden ryhmän ratsastus on ihan täysin eri laji, niin vähintäänkin hevostalli.netissä saisin aikaiseksi kunnon paskamyrskyn.

Mutta kun näin on. Me hevosihmiset ymmärrämme, että ratsastus on muutakin kuin mekaaninen suoritus jollain whatever ruunikkopuokilla (no eikö ne aina ole ruunikkoja, häh?). Ratsastus on ihan toisissa sfääreissä, kun kumppaninasi on hevonen, josta välität. Jonka korvanliikkeitä olet oppinut tulkitsemaan. Jonka kanssa teet yhteistyötä. Pyytelet anteeksi kun olet niin epäselvä. Pyydät ja joskus jopa vaadit, mutta et koskaan liikaa etkä koskaan epäreilusti. Kun ratsastat peilin ohi, et ainoastaan tuijota nyökyllään olevaa niskaa (tai kauhistele oman perseesi suuruutta), vaan ilahdut kun näet hevosesi ilmeen, joka on levollinen ja iloinen. Kehut ja rapsuttelet ja ilahdut, kun hevosen ilme muuttuu siitä entistä valoisammaksi. Hevonen ei ehkä ole edes aluetason kisatykki, mutta sulle just sopiva ja tekee kanssasi iloisena töitä oman kapasiteettinsa rajoissa.

Kun ratsastus ei suju, ratsastaja haukkuu hevosen ja pistää sen myyntiin, hevosihminen tekee puolestaan entistä enemmän töitä yhteyden löytämiseksi, ehkä jopa miettii, että entäs jos hevoseen sattuu ja hommat eivät siksi suju.

Väitän, että ratsastajat häviävät ja hevosihmiset voittavat. Tunnetasolla.

Hyvä seksikin voi olla jonkun mielestä vaan taitava mekaaninen suoritus. Jos miehellä on kohtuullisen kokoinen kikkeli, se seisoo (koko suorituksen ajan) eikä mies tule heti mutta ei myöskään jyystä reikää verille ja vähä vaihtelee tahtia ja asentoja, niin joo, tämä voi olla jonkun mielestä riittävä suoritus. Siis miehen. Ja varmasti kelpaa monelle naisellekin.

Mutta entäs se tunne, läsnäolo ja yhteys? Nämä maagiset aineettomat, epäkonkreettiset asiat, jotka tekevät samasta mekaanisesta suorituksesta jumalallisen, sydämen ja aivot räjäyttävän kokemuksen ja saavat kehosi jokaisen solun eläväksi.

Voiko niitä feikata? Tarvitaanko rakastuminen tai se kuuluisa kemia, vai riittäisikö yksi läsnäolo ja yhteys? Läsnäolo, jolla viestit seksikumppanillesi, ettet vain masturboi hänessä vaan hän on sinulle tärkeä. Ei välttämättä rakas, mutta tärkeä. Kunnioitat häntä. Viestit, että olemme tässä yhdessä, koemme jotain yhdessä.

En ole kiinnostunut ratsastamisesta muilla kuin omalla hevosellani, vaikka tiedän, että pidemmälle koulutetun hevosen ratsastaminen olisi varmasti elämys. En myöskään ole kiinnostunut mekaanisesta suorituksesta sängyssä, oli suoritus sitten miten taitava tahansa. 

En silti usko, että olen häviäjien joukkueessa.