Palaute

Höpöttelin edellisessä postauksessa, että haluan työstäni palautetta.

Innostun joka kerta, kun saan täällä tykkäyksiä kirjoituksiini. Kiva konsepti tuo tykkääminen. Nimittäin pohdin sitä, että miksi en pidä tätä päiväkirjaa vaan ihan vaikka Evernotella. Että jos kerta haluan olla anonyymi niin eikös se ole sitten ihan sama julkaiseeko näitä vai ei. No, unohdin noi tykkäämiset. Niistä näkee, että joku sentään lukee näitä kirjoituksia.

Entäs sitten kommentit. Olen nimittäin kieltänyt ne.

Miksi? No, siksi, että haluan pitää tämän bloggaamisen elämääni ilahduttavana asiana. En todellakaan halua lukea mitään vihapostia. Sääli, että vihapostia pitää pelätä niin paljon, että jää samalla paitsi myös kivoista kommenteista.

Miksi sitten pelkään vihapostia? No, siksi että:

– Minulla on (tai ainakin oli) suhde varattuun mieheen. Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka eivät tätä hyväksy ja haluavat antaa siitä täyslaidallisen kommenttikentässä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että voin käsitellä tätä aihetta täällä. Rakastuin, sori siitä. 

– Olen ns. hyväosainen ja silti valitan. Ymmärrän, että voi tuntua paskamaiselta lukea duuniaiheisia nillityksiä, jos esimerkiksi ei ole duunia laisinkaan.

– Saatan kuulostaa aika ylimieliseltä. En oikeasti ole, mutta ymmärrän, että siltä tuntuu, jos esim. noita työaiheisia postauksia lukee. 

Niin, että en vaan nyt jaksa puolustella itseäni kommentteissa, koska yo. asiat eivät tee minusta bu default huonoa ihmistä.

Suhteet Oma elämä

Kissa kiitoksella elää, tietotyöntekijä ihan jollain muulla

Sunnuntain Hesarissa oli työelämää koskeva kolumni, jossa synkisteltiin sitä, ettei suomalaiset muista kiittää tarpeeksi usein. Olin ensin, että joo, mutta sitten aloin miettimään omaa akuuttia tilannettani ja olin, et vitunko väliä sillä kiitoksella loppupeleissä on tämmöselle tietotyöläiselle?

Olen ollut noin puolisen vuotta asiakkaalla, joka elää digitaalisuudessa jotain 2000-luvun puoliväliä. Tekee digiä samalla tavalla kuin Nokialle tehtiin joskus noihin aikoihin. Siellä sentään osassa organisaatiota opittiin tuosta jotain ja alettiin tekemään toisin. No, anyways, tilanne on tavallaan ihan motivoiva, koska peruspalikoiden kuntoonlaittaminen on oikeastaan aika palkitsevaa työtä. Ei siis siten, että sitä sillä hetkellä kukaan arvostaisi, mutta jälkikäteen kun näet miten digipresenssi kehittyy sen sun raataman perustan päälle, niin kyllähän se hyvältä tuntuu.

No, olen nyt siis puoli vuotta siellä tehnyt kaikenlaista. Tuottanut jumalauta kelmutolkulla ajattelua, millä asioita saataisiin kuntoon. Ja olen aika varma, että siellä on todella hyvää ajattelua. Ei mitään valmista, mutta sellaista mistä voisi lähteä työstämään. Aluksi menikin kivasti ja pääsin pariin foorumiin niitä esittelemään ja sain oikein aploodit pari kertaa. Meinasin poksahtaa onnesta, kyseessä on kuitenkin brändi isolla B:llä. Sitten ihminen, joka vei mua noihin foorumeihin, siirtyi muihin hommiin ja huomasin tekeväni töitä ihmiselle, jolle tärkeämpää tuntuu olevan politikointi tai paremminkin sen ehdoilla oleminen ja samalla muun organisaation väheksyminen. Politikointi tai sen pelkääminen estää asioiden eteenpäin viemisen, ettei vaan asetu vahingossa poikkiteloin jonkin vähän vaikutusvaltaisemman agendalle ja väheksynnän kohteena puolestaan on myös tämä ko. foorumi, missä työstäni tykättiin ja koin, että sieltä olisin löytänyt itselleni työkumppaneita asioiden edistämiselle. Koska digi ei ole vain pintaa, vaan se vaatii syvällisempää liiketoiminnan ja, tässä tapauksessa, tuotteiden tuntemusta ja tätä minulla ei ole ja tuosta foorumista sitä olisi löytynyt.

No, siis, pointtina kuitenkin, että kiitokset riittää vaan to certain point. Kyllä mua ainakin kiitellään ihan jatkuvalla syötöllä. Mutta kun se ei riitä. Haluaisin palautetta työstä. Hei, tässä sun kalvosetissä on kalvolla 10 yksi pointti, mistä mä luulen, että vois syntyä jotain, aletaanko hommiin? Jes, tommosta mä haluan kuulla. Mitä väliä jos kalvosetin 78 muuta kalvoa ovat turhaa, jos sieltä löytyy edes yksi jalostettava ajatus, joka joskus konkretisoituu digitaaliseksi liiketoiminnaksi.

Puoli vuotta olen jaksanut kirjoitella ajatuksiani kalvoille. Osa niistä kalvoista on lähtenyt organisaatiossa eteenpäin, ehkä niiden pohjalta syntyy jotain konkreettista ilman mua, sekin on ihan fine, mutta kyllä tämä asiantuntijaa syö.

Työ ja raha Työ