Droppaako mielipiteesi tunnelman?
Olen alkanut lukemaan Hidasta elämää -sivuston kirjoituksia. Pistän niitä Facebookissa säilöön selaillessa, jos en heti ehdi lukea. Tuo sisältöjen tallennusmahdollisuus on muuten by far paras Facebookissa tehty toiminnallisuusparannus.
Asiaan.
Luin kirjoituksen, jonka otsikko oli ajankohtainen, koska olin juuri, ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa, päätynyt kommentoimaan muuan Facebook-kommentin postaukseen ja tästä kommentista nousikin ihan valtava härdelli. Kokonainen päivä meni siellä vesilasimyrskyssä keikkuessa. Se oli aika uuvuttavaa.
Eli kirjoitus oli siitä, että viekö mielipiteesi voimaa.
Itse kirjoitus menee vähän tangetille tuossa lapset ja nukkumaanmenoaika -asiassa (haa, sanoin mielipiteen), mutta ostan perusajatuksen.
Itse ajattelen asiaa näin.
Suurimmassa osassa asioita, joista olen jotain mieltä, niin in the grand scheme of things, sillä, että a. olen jotain mieltä b. kirjoittaisin sen johonkin kommenttiin, ei ole mitään merkitystä (rikoin tätä viimeksi tänään kommentoimalla täällä yhtä blogia, eh).
Toisekseen, en yhtään ihmettele, että Paula Vesala on kirjoittanut biisi Älä tuu droppaa mun tunnelmaa. Itse kun postailen paljon tarinoita Facebookiin, niin törmään tähän aika useinkin tähän tunnelman droppaus -ilmiöön. Vaikkapa nyt niin, että kirjoittaa, että kävin siellä ja siellä syömässä, olipa hyvää. Niin kohta joku on kommentoinut, että aijaa, minusta siellä on tosi huonoa ruokaa.
Aha, no selvä.
Ja tämä tunnelman droppaukseen liittyvä ilmiö, mikä on täältäkin tuttu, että joku saa iloa jostain asiasta (uusi laukku, ihana aamupala jne), niin ollaan kommenteissa toitottamassa, et oot pinnallinen ja sitä ja tätä.
Edelleen, in the grand scheme of things, olet ehkä tuota mieltä, mutta oliko se sen arvoista, että kannatti dropata toisen tunnelma?
En usko, että pystyn lopettamaan olemasta asioista mieltä. Ei kai kukaan pysty?
Mutta ei niitä ole pakko toitottaa joka paikassa.
Ei dropata tunnelmaa!