Mistä löytää rakastaja?

Ei mennyt tunteiden vuoristorata ohi. Olo on ahdistunut ja levoton.

Työn suhteen on olo sellainen, että oikeasti minulla ei ole enää mitään annettavaa tähän digitaalisuuteen. Ei ainakaan nykyisessä pestissä. Jos pääsisi johonkin järkevään firmaan CDO:ksi tai järkevän CDO:n oikeaksi kädeksi, niin ehkä sitten.

Horoskooppi kyllä lupaili, että duunin osalta hommat lähtevät vihdoinkin rullaamaan, joten toivotaan, että taivaankappaleet ovat oikeassa. Vähän samaisesta horoskoopista tulkitsin, että rakkauslykky oli vähä niinku siinä. Et 12 vuoden päästä uudelleen tulis tämmönen vastaava meininki. No, jos työasiat pitävät kiireisenä, ei ehdi miesasioita miettiä. Että sikäli reilua universumilta, että ei mene molemmissa huonosti.

Mutta silti.

Mulla on niin hirveä seksi- ja läheisyysdeprivaatio, ettei tosikaan.

Turha tässä on kierrellä. Niin kauan kun en ole rakastunut, niin en minä tähän arkeeni mitään miestä tarvitse. Joo, olishan se kiva, kun ois joku jonka kanssa tehdä juttuja vapaa-ajalla, mutta rehellisyyden nimissä kaipaisin elämääni nyt vain ja ainoastaan rakastajaa.

P & P – panoja ja paijailua.

Miksi tämmöisen miehen löytäminen on niin vaikeaa? En nyt väitä, että kauheasti olisin tässä ihan hiljattain yrittänyt, mutta vanhasta kokemuksesta tässä puhun. Että miten niille ukoille pitäis tää viestiä. Että JOO, haluan seksiä. Kyllä, ANNAN pesää. MUTTA en, jos et ole hellä ja miellyttävä ja paijaile ja pussaile kans. Minusta ei mikään mahdoton vaatimus. Silti tiedän, että jos näillä spekseillä koettaa seuraa hakea, niin 99,9% tyypeistä hakee yhtä mahdollisuutta masturboida sun sisällä. Nyt ei sellaista jaksa.

Nyt ois sikäli turvallista hankkia rakastaja, koska olen niin kiinni vielä Miehessä, että suuria tunteita tuskin syntyy.

Mutta mistäs sellainen löytyis, kun ei halua täysin tuntemattomaan alkaa tämän tiimoilta tutustumaan.

Paree vaan napata tikku hampaiden väliin ja purra paha olo pois. Ehkä se rakastaja ei kuitenkaan olisi kuin quick fix, jonka vaikutus laantuisi hetikohtapois.

EDIT: En napannut tikkua, vaan menin kaupungille. Ostin Balmuirin pipon, pienen pullon luomu-Cavaa ja Pirkka tummasuklaa-karamelli-merisuolakonvehteja. Kaikki missä on tummaa suklaata ja suolaa on melkein parempaa kuin seksi. Myös Balmuirin pipo on ihq.

 

Suhteet Seksi

Vuoristorata – oisko hetkeksi ohi?

Alan pikkuhiljaa olemaan taas normaaleissa olo- ja tunnetiloissa. Tuntuu hyvältä ja rauhoittavalta.

Viikonloppu meni surkeasti vihaisena ja itkuisena. En tykännyt. Kotimatkalla autoilessani aloin parkumaan, kun radiosta tuli Ellinooran Leijonakuningas. Annoin kyynelten tulla. Tajusin, että itkin sisuuntumisesta. Siitä, että hitto vieköön, vaikka olen joutunut kasvamaan luterilaisessa vähättelykulttuurissa, niin silti olen ponnistanut. Ja pitkälle. Ja takamatkasta.

Sillä eihän meidän ikäluokan vanhemmat tuolla vähättelyllä pahaa tarkoita. Heille se on se ainoa tapa käsitellä asioita. Niin on heille opetettu.

Se on heille yhtä luonnollista kuin meidän sukupolvelle on sanoa vittu välimerkkinä.

Ilta ja aamu menivät ahdistuneena. Jännitti nähdä Mies viiden viikon jälkeen. 

Mitä odotin? En tiedä. En enää edes muista miltä tuntui, kun hän käveli töihin. Tai muistan katseen. The katse. No, toki voi miettiä, että ohiko sen ois pitänyt katsoa, mutta silti mietin, että hänen katseessa on edelleen se tietty lataus. Sellainen ”olen ajatellut sua”. Ja onhan se. Ehkä ei niin kuin ennen mutta onhan se ajatellut.

Kaikki meni tietysti hyvin. Totta kai. Ainahan meillä on helppoa toistemme seurassa.

Korjautin Miehellä pikkuvian mun fillarissani (senhän ”rohkaisemana” sen itselleni ostin – joutaakin korjata). Varattiin lennot ja vierekkäiset penkit. Taisin kirvoittaa parit naurut hassuilla jutuillani. Kateltiin Stravasta mun pyörälenkkejä. Hän jutteli mulle, vain mulle, pariinkin otteeseen (mennyttä on ajat, jolloin saimme istua tuntikaupalla toimistolla kahden – firma nääs kasvaa ja populaa riittää). Se tuntui kivalta.

Mietin, että jos hän ois sinkku, niin hänet olisi maailman helpoin pyytää treffeille, jopa minä uskaltaisin. Tänäänkin hän pohti ties kuinka monetta kertaa, että mitenhän hän ei ole koskaan vielä kokeillut suppailua. Miksei ei mentäis? Kerrankin laji missä mä osaisin ehkä ainakin hetken enemmän kuin hän.

Mutta hän ei ole sinkku.

That is the problem.

Suhteet Oma elämä Rakkaus