Palaute

Höpöttelin edellisessä postauksessa, että haluan työstäni palautetta.

Innostun joka kerta, kun saan täällä tykkäyksiä kirjoituksiini. Kiva konsepti tuo tykkääminen. Nimittäin pohdin sitä, että miksi en pidä tätä päiväkirjaa vaan ihan vaikka Evernotella. Että jos kerta haluan olla anonyymi niin eikös se ole sitten ihan sama julkaiseeko näitä vai ei. No, unohdin noi tykkäämiset. Niistä näkee, että joku sentään lukee näitä kirjoituksia.

Entäs sitten kommentit. Olen nimittäin kieltänyt ne.

Miksi? No, siksi, että haluan pitää tämän bloggaamisen elämääni ilahduttavana asiana. En todellakaan halua lukea mitään vihapostia. Sääli, että vihapostia pitää pelätä niin paljon, että jää samalla paitsi myös kivoista kommenteista.

Miksi sitten pelkään vihapostia? No, siksi että:

– Minulla on (tai ainakin oli) suhde varattuun mieheen. Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka eivät tätä hyväksy ja haluavat antaa siitä täyslaidallisen kommenttikentässä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että voin käsitellä tätä aihetta täällä. Rakastuin, sori siitä. 

– Olen ns. hyväosainen ja silti valitan. Ymmärrän, että voi tuntua paskamaiselta lukea duuniaiheisia nillityksiä, jos esimerkiksi ei ole duunia laisinkaan.

– Saatan kuulostaa aika ylimieliseltä. En oikeasti ole, mutta ymmärrän, että siltä tuntuu, jos esim. noita työaiheisia postauksia lukee. 

Niin, että en vaan nyt jaksa puolustella itseäni kommentteissa, koska yo. asiat eivät tee minusta bu default huonoa ihmistä.