Ruokaa!

Olen aivan onneton ruuanlaittaja. Tai noh, minulla on muutama bravuuri, mutta onnettomuus lähinnä ilmenee siten, että en vaan kykene saamaan päälle sellaista rutiinia, että tekisin (edes) viikonloppuisi ruokaa. 

Olen myös kehno kaupassa kävijä. Saatan koko tallimatkan miettiä ostoslistaa ja erilaisia ruokavaihtoehtoja ja kaikki on selvää, mutta kun astun kauppaan, niin aivoni tyhjenevät kuin miehellä, joka näkee paljaat tissit.

Sitten haahuilen kaupassa enkä oikeasti osta mitään järkevää.

Huoh!

Nyt ostokäyttäytymiseeni tuli kuitenkin jonkunlainen muutos. Nimittäin nämä Pirkan suklaakonvehdit. Ovat niin taivaallisen hyviä, että se on Keskon ruokakaupat tästä eteenpäin ainoa vaihtoehto. Ei siis enää pikaostoksia kälyisessä ässässä tallimatkalla.

Koska on syksy ja syksyllä aina uusi elämä alkaa (vaikka joidenkin mielestä se alkaa uutena vuotena, mutta mä en ole sitä mieltä), niin päätiin taas vaihteeksi, että alan käymään kunnolla kaupassa. Ja koska sen kaupan on oltava Keskon, että saa viikonlopuksi kahdeksan jumalaisen makuista suklaakonvehtia, niin sitten se on tuo lähisuppari. Se on sen verran pieni, ettei palvelutiskille tarvitse mitään typerää jonotusnumeroa. Päätös numero kaksi: ostan aina palvelutiskiltä kalaa tai lihaa. Se on helppoa. Senkus paistaa ja jotain siihen kylkeen lisukkeeksi.

Päätös numero kolme: kuuntelen kerrankin ruokajulistajia. Valikoivasti tietysti. Eli valikoin ne vauhkoomiset, mitkä mulle passaa. Luin jostain, että vihreän salaatin, kurkun etc. syöminen on yhtä tyhjän kanssa. Pelkkää vettä. Sen sijaan parsakaalia, pinaattia ja oliko se nyt paprikaa kannattaa syödä. Oli varmaan jotain muitakin mut eniveis, päätös: ostan aina viikonlopuksi vähintäänkin parsakaalia enkä edelleenkään koe huonoa omaatuntoa, etten syö vihreää salaattia.

Noni, nyt lähden paistamaan itelleni sisäfilepihvin. Punkkuakin on. Ja noita konvehteja. Tosin suurin osa niistä pitää jättää illan kisakatsomoon: Elmo pylpertää koulua DeeDeellä klo 21.54. Päätin nimittäin, että aion nyt kuitenkin kattoa olympiaratsastusta, vaikka en oikein kilparatsastuksesta välitäkään. Katotaan kykenenkö.

ps. Elmo seukkaa itseään kuusi vuotta vanhemman naisen kanssa. Peukku.