Tunteettomuuden tila

Laitoin lauantaina J:lle viestiä. Ihan vaan, että mitä kuuluu. Olin hiukan tuiskeessa. En kai mä muuten. Maanantaina hän vastasi.

No, vaihdeltiin siinä kuulumiset.

Oli aika hienoa huomata, etten tuntenut yhtään mitään. En niin mitään. Mukavaa toki oli et hän vastasi ja että pystyttiin ikäänkuin tekemään sovinto, mutta en tuntenut kaipausta, en halua tavata, en mitään. Mahtavaa. Ehkäpä Miehen kanssa sama juttu joskus.

Reissu peruuntui tältä viikolta. Positiivisena puolena se, ettei tarttenu huomenna olla jännityksissä dinnerin jälkeen ja kokea taas torjuntaa ja pettymystä. Kurjaa siinä mielessä, että yksinkertaisesti kaipaan meidän yhdessäoloa, ihan sitä kaveri-meininkiäkin. Olis kiva höpötellä kaikkea. Uskon, et Mieskin kaipaa meidän yhdessäoloa. Onko sillä sitten mitään konkreettistä merkitystä tai siis johtaako se mihinkään, niin sen näkee sit. Ens viikon olen lomalla ja sitten pääsiäisen jälkeen toivottavasti Ruotsiin. Ainakin on nyt lento. Ja vierekkäiset penkit.