Tyylin kaava

Ostin mökkiluettavaksi pari naistenlehteä (kumpikaan ei ollu Trendi, sori). Toisessa niistä oli hauska muotijuttu teemalla tyyliin kaava. Jutussa valitut muotitietoiset naiset kertoivat tyylistään kaavalla Ei koskaan ja Aina. Eli mitä en päälleni laita ja mitkä ovat luottovaatteeni. Aika kiva.

Koska minusta ei ikinä tehdä vastaavaa muotijuttua lehteen (tai mistäs minä tiedän, ehkä joskus tehdäänkin), niin ajattelin kirjoittaa sen itse tähän blogiin. 

Ei ikinä

Jakkupuku. Eipystyeipysty. Treffasin kaveriani, joka on johdon konsultti. Hän sanoi, että jos C-jengin kanssa meinaa pyöriä, niin pitää pukeutua kuin C-jengi. Näen urakiitoni tyssäävän viimeistään tähän.

Kapeakorkoiset saappaat ja pitkä toppatakki. En tiedä, mutta minulle nämä, yhdessä ja erikseen, luovat mielenyhtymän lähiömutsista. Se on hirmu harmi, koska pitkä toppatakki on oikeasti mukava, käytännöllinen ja lämmin. Minulle tulee usein mielenyhtymiä vaatteista. Jos se on huono, niin vaate jää kaappiin. Onneksi usein jo kauppaan. Tilasin kerran netistä hienon villaisen viitan. Laitoin sen ensimmäisen kerran päälle ja katsoin peilistä ja voi ei. Peilistä minua katsoi pyylevä pienen kunnan kulttuurisihteeri, joka pukeutuu poppanavaatteisiin ja häntä kuvaillaan sanalla ilopilleri. Viitta jäi kaappiin kunnes bongasin naistenlehdestä paparazzikuvan mallimimmistä, joka purjehti New Yorkin kaduilla viitassa. Mutta sellaisessa vähän lyhyemmässä. Kiikutin viittani ompelijalle, joka silpaisi helmasta kymmenisen senttiä pois ja avot, tulipa kiva. Ihan helvetin epäkäytännöllinenhän se on, kun on joko liian kuuma tai kylmä. Mutta hieno. 

Värejä ja kuvioita. Olen yrittänyt. Ei toimi. Onhan minulla mustan lisäksi jo vähän harmaita ja pellavanvärisiä ja jopa yksi vihreä neule (poikkeuksen linjaan tekee tiukka punainen Kingslandin t-paita, joka on varsinainen tissiin tuijotus magneetti, parhaitenkaan kasvatettu mies ei voi silmilleen mitään – lienee selvää, etten sitä juurikaan ole tallilla pitänyt :)). Myöskään isoista kuvioista en tykkää. Toimiiko ne muilla kuin langanlaihoilla Marimekon malleilla?

Aina

Farkut. Ne on niin helpot eikä niissä näy kissankarvat. Ne sopivat kaikkien vaatteiden ja kenkien kanssa. Pidän farkkuja vielä mummonakin. Aika monta vuotta ollaan menty pilleillä. Vaikea nähdä, että mieli mallin suhteen muuttuu, mutta never say never.

Neulet talvella, t-paita kesällä. Ja laadukas tietysti. Ne on niin helppoja ja sopivat erityisen hyvin farkkujen kanssa.

Tolppakorot. Kuulostaapa kirjoitettuna hurjalta. Omistan useat piikkikorkoiset korkkarit, mutta tolppakorot tasapainottavat mielestäni leveähköä lantiotani. Sekä nilkkureissa että saappaissa.

Huivit. Kesällä päässä, muina vuodenaikoina kaulassa. Kaulaversioita on ollut vaikea löytää, sellaisia kivoja. Nyt luulen löytäneeni sellaisen, sen Balmuirin. Kesäisin tosiaan sitaisen päähäni usein huivin. Sillä ja aurinkolaseilla saa suojattua kivasti kasvojen ihon, jos on tarve. Kun huivia nostaa hiukan ylemmäksi otsalle, tulee ihan erilainen lookki.

Klassikoita. Sellaisia johon rahat riittää. Burberryn ruudullinen villahuivi, Mulberryn laukku, valkoinen kauluspaita, Repetton balleriinat, Kånkenin reppu. Tiedän, että jonkun mielestä nää tämmöset on leimejä, mutta olkoot.