Unsubscribe

Kaikesta henkisestä kehityksestä huolimatta olen edelleen perusluonteeltani helposti ärsyyntyvä. Nykyisin olen oppinut inhoamaan ärsyyntymisen tunnetta, joten koetan tehdä asioita, joiden avulla vältän tuon tunteen. Tai ainakin, että ärsyynnyn vähemmän.

Yksi tapa on moderoida omaa Facebook-feediä piilottamalla sieltä käyttäjiä. Se on tietysti vähän paskahousua, sillä rehellisintä olisi poistaa kavereista, mutta se tuntuu ainakin osan kohdalla turhan extremeltä.

 

Joskus piilotan ihmisiä siksi, että voisin suhtautua heihin neutraalimmin oikeassa elämässä, koska monen some-ulosanti on suuressa ristiriidassa oikeassa elämässä tapahtuvan kanssa.

Tässäpä syitä, miksi olen piilotellut ihmisiä.

Disclaimer: varmasti kaikki ahkerat somettajat tekevät kaikkia alleolevia, myös minä. Pidätän vaan oikeuden piilottaa henkilön, jos mutuun perustuvan algoritmin mukaan vaikuttaa, että postaukset ovat pääasiassa jotain allaolevaa.

1. Vihaajat

Löysin muutama vuosi sitten slidesharesta hyvän tutkimuksen, jossa oli selvitetty millaista sisältöä ihmiset jakavat sosiaalisessa mediassa. Yksi sisältötyyppi oli sisältö, jota jakamalla korostettiin omaa arvomaailmaansa. Ja tämähän tuolla feedeissä korostuu.
Vihaajat lähestyvät asiaa negaation kautta. Vihataan jotain poliitikkoa tai artistia tai asiaa niin paljon, että jokainen negatiivinen sisältö ko. henkilöstö tai asiasta jaetaan kera paheksunnan ja usein silkan vihan. Ettei vaan jää epäselväksi, että en ole ko. Henkilön kanssa ollenkaan samaa mieltä tai että arvomaailmani mukaisesti näin ja noin toimiminen on väärin ja tyhmää.

Mahtaa olla energiaa vievää puuhaa vihata niin paljon. Tämän takia en muuten tykkää esimerkiksi Saku Timosen kirjoituksista, vaikka hänen agenda onkin kannatettava. Mutta vihalla saa some-jakoja…

Joku viisas on joskus sanonut, että älä vastusta sotaa, kannata mieluummin rauhaa.
Sorrunko tähän itse? Koetan olla sortumatta. Ei sillä, etteikö minulla olisi inhokkeja. On totta kai. Ja sokeaksihan sitä tulee omalle toiminnalleen. Postasin tässä hiljattain kuvakansion Falsterbon verkka-alueella kuvatuista koulutuuppareista. Rumaa ratsastusta. Myöhemmin huomasin, että yksi FB-kaverini oli postannut, että hän on päättänyt postata vain kuvia häntä miellyttävästä ratsastuksesta ja julkaissut kuvia Ingrid Klimkestä. Erittäin hyvä esimerkki vastavoiman kannattamisesta vihaamisen sijasta. Pisteet hänelle! (Ja Ingrid Klimkelle).

2. Julistajat

Sukua vihaajilla, koska pyöritään edelleen oman arvomaailman korostamisen parissa. Vihaajista he eroavat siten, että he eivät käytä energiaansa esimerkiksi jonkun poliitikon vihaamiseen, vaan oman elämäntapansa korostamiseen ainoana oikeana tapana elää. Tämän tiimoilta piiloon on mennyt muutama ”sankariyrittäjä”.
 

Piti oikein tarkistaa oma seinä. Teen tätä jonkun verran, mutta en minkään yhden tietyn teeman tiimoilta. Jos törmään sisältöön, joka on hyvä, saatan jakaa sen.

 

3. Oikeassa olevat

”Tässä artikkeli, joka todistaa, että olen oikeassa” tai ”tässä artikkeli, jossa ollaan täysin väärässä” tai ”minua on kohdeltu väärin”. Sosiaalisen median road ragettajat. Pakko kiilata ja iskea jarrut pohjaan, että varmasti tyhmä kanssa-autoilija tajusi ajaneensa liian hiljaan tai tehneensä virheen. 
 

Yritän välttää tätä. Joskus saatan digitaalisaation ympärillä viisastella, mutta koetan välttää sitäkin. Olen huomannut, että itseäni vituttaa suunnattomasti oman alan ihmiset, jotka haukkuvat kaikki appsit ja saitit ja verkkokaupat. Kun taksintilaussovellus Valopilkku lanseerattiin, feedini täyttyi kahdenlaisesta palautteesta. Ei-digi-ihmiset kehuivat ja digi-ihmiset haukkuivat. Siinä vaiheessa tiedustelin, että onko tämä palvelujen pikainen haukkuminen joku juttu, jolla todennetaan omaa ammattitaitoa? Että hei, minä löydän kaikki virheet? Että pitääkö Linkedin-profiiliin listata ne verkkopalvelut, jotka on haukkunut sosiaalisessa mediassa? Saatettiin tulkita vittuiluksi, mitä se suurimmassa määrin tietysti olikin.

 

4. Muut syyt

En pidä ihmisestä livenäkään. Joskus poistan nämä kavereista, joskus en. TAI pidän ihmisestä livenä – mutta en somessa.
 

Henkilö jakaa linkkejä minulle jonninjoutaviin sisältöihin. Feedi on muutenkin täynnä kaikkea tauhkaa.
 

Henkilö postaa vaan yhdestä asiasta. Että menee vaan yli jossain vaiheessa. Ensimmäiset piilotetut olivat pariskunta, joka postasi vain ruuasta. Mukavia ihmisiä, mutta heidän tuottamansa sisältö ei kiinnostanut. Enhän tilaa ruokalehtiäkään.
 

Minulle tulee postauksista paha mieli. Koska henkilö muistuttaa pieleen menneestä projektista, henkilö postaa kuvia tuoreesta parisuhdeonnesta kun oma suhde on karahtanut karille big time. Jne. Lapsellista? Kyllä, mut so what.
 

Uskon ja toivon, että minutkin on piilotettu monelta seinältä. Jos päivitykseni häiritsevät, niin parempi onkin.
 

Minusta on harmi, että Facebookista on tullut lähinnä linkkienjakoa ja linkkien kommenteissa kiivailua. Ja nimenomaan tuota oman arvomaailmansa julistamista niin monessa eri muodossa. Minulle juuri se tekee Facebookista ahdistavan. Välillä niin ahdistavan, että tekee mieli poistua koko palvelusta.
 

Onneksi minulla on kavereissa myös niitä, jotka kirjoittavat old schoolisti statuksia. Hassuja sattumuksia arjesta, tunteita ja kuulumisia ja hassuja tai kauniita kuvia. He, muutaman hyvän median jakamat artikkelit, pari käytännönviestinnän kannalta hyödyllistä ryhmää sekä messenger, siinä kuitenkin syitä olla Facebookissa.
 

Onneksi on unsubscribe!