Vaikea vaihe

On ollut vaikea viikko. Kaipa se sydänsuru-prosessi on edennyt siihen vaiheeseen, että todellakin tajuan, että kaikki on ohi. Tätä vaihetta pelkäsinkin enkä turhaan. Nyt jos koskaan olisi hyvä, jos ei näkis Miestä, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista.

Kaipa tääkin vaihe menee ohi. Vituttaa vaan tää kärvistely. Varsinkin kun fiilis on, että mä en IKINÄ pääse siitä yli. Luultavasti pääsen, mutta en osaa yhtään ajatella, että a. niin käy b. miten kauan kestää. Uusi tilanne. Ei vihaa ja näen häntä koko ajan. Eivät varsinaisesti kuulosta rakennuspalikoilta, joilla rakennetaan silta maahan I am over you.

Onneks elämässä on muutakin. Duunista napsahti tosi hyvä tili, joka sisälsi kivan ylläribonuksen eli rahahuolia ei ole, pari reissua on tulossa, toinen sponsored by duuni eikä Mies onneks pääse mukaan (ensin harmitti, mutta nyt ymmärrän, että se on ihan loistojuttu) ja toinen aurinkoon. Aivan loistavaa. Salitreeni ja fillarointi ja ratsastus ovat tuottaneet tulosta, joten ihan ylpeänä voin biksuissa loikoilla ja hankkia rusketusraidat. Sitten kaveri tulee maailmalta Suomeen käymään. Hyvä tyyppi. Voidaan tehdä ruokaa yhdessä ja tissutella viiniä – me like. Ja kaikkea muutakin on suunnitelmissa.

Viime perjantaina kävin Hevosen kanssa kahdestaan maastossa ja mietin, että voi että olen onnellinen. Hevosen kanssa kaikki on aina paremmin. Ja miten kiltti kaveri se on. Monella on sellainen, jonka kanssa ei uskalla yksin maastoon ja porukallakin vaan käyntiä. Mun Hevosen kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.

Ja että on elämässä jotain. Joillakin se jotain on parisuhde. Ja kun se loppuu, elämässä ei ole mitään. Näin kävi eräällä sukulaisnaiselle. Karmeaa seurata, miten ero vie ihmisen täysin tolaltaan (mietin, että tuota reaktiotako Mies pelkää, kun ei halua erota? Toisaalta, sen nainen on kans hevosnainen… Toisaalta hyvin mahdollisesti sellainen, jolla ei olis siihen varaa ellei ois hyvintienaava mies. Sekin voi olla syy. Kuten sanottu, Mies on hyvä mies). 

Jos mulla ei olis Hevosta ja kissoja, olisi sydänsurutkin vaikeampi kestää.

Eli naiset, hankkikaa elämä, se kannattaa.