Jokaisella perheellä on omat joulu rutiinit, ja niin on myös meillä. Meidän jouluaatto aamuun kuuluu riisipuuro, jota on joka vuosi yhtä vaikea keittää! Viime vuonna keitin sitä 3h ja voin kertoa, että kaikilla oli kova nälkä! Niin ja kaiken lisäksi, sit lopussa se alkoi palaa pohjaan, et nappiin meni! Toivon, että tänä vuonna riisipuuron keittäminen onnistuu paremmalla menestyksellä. Ennen klo 12:00 käydään hautausmaalla, ekaksi viedään kynttilä Jussin papalle ja sit mennään muualla nukkuneiden muistokivelle ja sinne laitetaan noin 12 kynttilää palamaan. Mulle on todella tärkeetä, että jokaiselle sukulaiselle laitetaan oma kynttilä palamaan, eikä missään nimessä yhteistä. Haluan muistaa jokaista heistä henkilökohtaisella kynttilällä osoittaakseni, että jokainen heistä on sydämessäni. Kun sytytän kynttilän mun Galina mummulle, niin sydämeni alkaa lyömään lujempaa, kädet tärisee ja silmät alkavat täyttyä kyyneleitä. Lasken kynttilän paikalle ja jään hetkeksi kyykyyn, miettimään asioita ja pyydän mummulta anteeksi mielessäni. Mulla kestää hetki ennenkuin olen taas voimissani hautausmaan jälkeen, eli yleensä mennään suoraan kotio sieltä.

Joulurauhan julistuksen jälkeen, keittiössä pörisee kahvinkeitin. Kahvin tuoksu levii kodissamme, levottomat ja malttamattomat lapset kyselee vähän väliä ’Joko pukki tulee?’. Otan kahvikupin mukaan ja menen sohvalle istumaan, laitan telkkarin kiinni ja jään ihailemaan ikkunasta maisemia, joita kaunis luonto meille sinä hetkenä tarjoaa.

Rentoutumisen jälkeen alan laittaa ruokaa ja kattamaan ruokapöytää. Siinä vaiheessa kun olen keittiössä, niin levottomuuden ja malttamattomuuden vuoro siirtyy miehelleni! Hän meinaan aloittaa saman kyselenyn, mutta eri lause ’ joko ruoka on pian?’ (Jussi rakastaa jouluruokaa!)
Ruokailun jälkeen yleensä 1h sisällä pukki tulee meille. VOIN kertoa, että se viimeinen tunti on kovaa aikaa meidän perheessä ja siinä loppu vaiheessa mä ITSE alan jo toivoo, että se pukki tulis jo, jotta saataisiin rauha maahan! 😀  

Pukin lähdettyä alkaa se pakettien repiminen. Olohuone täyttyy lahjapapereista, yritän epätoivoisena kerätä sieltä sun täältä silloin tällöin lahjapapereita roskiin. Loppu ilta menee siis uusien lelujen parissa. Nukkumaan meno on tuskaa! Muksut ei millään haluis lopettaa leikkejä uusien lelujen kanssa ja sit alkaa se houkuttelu nukkumaan. Sit kun ne saadaan sänkyyn, niin itelläkin on jo silmät ihan ristissä, että uni tulee heti.

Tällainen on meidän joulun ”ohjelma”. Tänä vuonna meille tulee mun serkku ja isäni jouluksi. Serkkuni Aleksandra ei oo koskaan viettänyt suomalaista joulua, niin hän kyllä odottaa kovasti suomeen tuloa. Harmittaa vaan tosi paljon itseäni se, että veljeni ja äiteni ei pääse tulemaan meille jouluksi, koska äiti on joulun töissä. 

-E