Muistathan, että lapsella täytyy olla aikaa myös leikkimiseen! Näin mulle totesi oma mamma, kun kerroin hänelle, että Jermu tekee kotona joskus mun tekemiä matikan tehtäviä. Kyllä minä muistan, ja mielestäni siinä ei ole mitään pahaa. Jermulla menee noihin tehtäviin max. 15min ja se on lyhyt aika. Mielestäni ei ole väärin kehittää omaa lasta! Vaan päin vastoin, siitä on hyötyä. Varsinkin kun tiedän, että mitkä tehtävät tuottavat vaikeuksia. Itselläni on suuria paineita, Jermun koulunkäynnin takia. Jotenkin musta tuntuu, että mua ”arvostellaan” jo ihan senkin takia, että olen nuori äiti. Voin olla toki väärässä, mutta eskari aika oli kovaa aikaa mulle. Musta tuntu, että eskarin ope ei oikein halunnut hyväksyä mua, ihan sen takia, että olen nuori. Vaikka olenkin nuori, olen yhtä hyvä äiti kuin mua vanhemmat äidit!
 

Karkki, joka alkoi kasamaan palapelejä yksin alle 2 vuotiaana on monelle ollut ihmettelemisen aihe. Myönnän, oli se meille vanhemmille myös outoa, että noin pieni kasaa itse palapelejä. Palapelejen kasaaminen on Karkin lempi puhaa. Todella harvoin hän pyytää apua, ja silloin kun pyytää, niin se on lähinnä sen takia, että saisi huomiota. Menen toki aina siihen avuksi kun apua pyytää. 

Palataampas nyt eiliseen. Eilen illalla Karkki nukahti klo 19:00 ja mun oli pakko herättää se yhdeksän aikaa illalla pissalle ja juomaan. Hän ei suostunut juomaan eikä käymään veskissä. Soitin acutaan ja se hoitaja sano, että Karkin on pakko juoda ja käydä vessassa jos ei edistystä tapahdu, niin aamulla välittömästi puhelua terveyskeskukseen ja siellä sitten sovitaan toiminpiteistä. Puhelun päätyttyä, olin aivan sekasin. Kauhea paniikki päällä! Mielessä pyöri meidän edellis kerran TAYS:sin reissu, kun karkki joutu tiputukseen. En tiedä mikä sai Karkin muuttamaan mielensä, mutta lopulta se joi vähän mehua ja aika reippaasti vettä jonka lopputuloksena oli, että se kävi veskissä! Halleluuja, mikä helpotus! Tänään sen vointi on hyvä, toki tankataan nestettä vieläkin kun on pikkasen kuivunut elimistö.

-E
 

Aamu alkoikin liian hyvin. Karkki heräsi samaan aikaan isänsä kanssa (07:10) Yleensä meidän neiti on se joka herää kiukkusena, mutta ei tänään. Mun noustua sängystä Karkki pyysi heti vettä, ajattelin mielessäni, ettei vaan ole tyttö kipeäksi tulossa/tullut. Karkki ei meinaan ikinä pyydä mtn ruokaa/juotavaa herättyään, siihen menee joku 1h ennen kuin hän pyytää mitään. No ei siinä, ruvettiin tekee lähtöä hoitoon ja kouluun, niin neiti toteaa ”mammi mua oksettaa” ei muuta kun vessaan puhaltamaan. Koko päivän järjestys uusiksi! Olin justiihin kerinnyt ennen oksennuksen tuloa soittaa anopille ja sanomaan, että tänään emme tarvii heidän apua kouluun viemisessä/haussa.. ei mennyt ihan niin. Onneksi K tuli hakemaan Jermun kouluun ja tuli sitten vielä meillä sen jälkeen käymää, että pääsen kauppaan.
 

Pieni prinsessa Tahtil oksensi 2,5h aikana 10 kertaa. Istuin sen kokoajan hänen vieressä. Kuinka voikaan ottaa sydämmestä lapsen sairastelu! Karkki oksensi ja mä istuin lattialla vieressä ja itkin. En vaan osaa olla rauhallisesti kun lapset sairastaa, itken aina! Onneksi (kop kop) Karkki voi jo hyvin. Vaikkei oma itsensä vielä olekaan, mielummin näin päin kuin toisinpäin.
 

Sitten kun tilanne rauhottui, niin istahdin hetkeksi ratkomaan sudokua. Sudoku on mun ja mieheni yhteinen asia, joskus jopa meillä menee kilpailuhenkisyyteen saakka sudokujen ratkominen! Jäätävä skaba et kumpi ratkoo enemmän, yleensä se on mieheni joka saa enemän ratkottua! 

Mitä ajatuksia/kysymyksiä äidille herää, kun lapsi sairastaa?
Itse kun olen yltiö hysteerinen äiti, niin mulla alkaa mielikuvitus laukkaa aina siihen pahimpaan mahdollisimpaan asiaan. Esim. tänään olin aivan paniikissa, että kuivuuko mun lapseni nyt? Annoin nestettä ja syötävää, mutta kauhea pelko! Karkki ei meinaan ole tänään käynyt pissalla kertaakaan, silloin kun oksensi viimeisimpiä kertoja niin ei tullut silmistä kyyneleitä, silmänaluset on tummuneet. Kaikki nää saa mun pään aivan sekaisin. Onneksi nyt on vointi parempi ja saa tankattua kunnolla, niin josko se pissakin tulisi sieltä. 

Täytyykö kirjata ylös, mihkä aikaan lapsi oksensi ja mitä oksennusten välissä joi/söi? Mun vastaukseni on, että JOO.
Kirjaan kaiken ylös ihan siltä varalta, että joudutaan lähtee sairaalaan ja siellä aletaan kyselee: kuinka monta kertaa/paljonko on oksentanut? monenko aikaan? paljonko on juonut? mitä on syönyt? onko kuumetta? Multa löytyy vastaus lääkärille, minuutilleen, deseineen ja grammoineen! No ei vaan, ei ihan deseineen ja grammoineen, mutta minuutilleen löytyy. 

Oikein mukavaa loppupäivää kaikille! <3
-E