Paluu arkeen!

Viikko alkoi meidän perheessä sairasloman merkeissä. Oltiin siis maanantai kotona, koska Jermulla oli lämpöö, kova yskä ja ääni oli mennyt. tiistaina mentiin napeesti hoitoon, kouluun ja töihin. 
Töissä aloin sit ”venyttelee” käsi ja taisin olla huonossa asennossa, koska mulle meni lihakset jumiin koko yläselästä! Se kävi silmänräpäyksessä! Pää ei kääntynyt mihkään suuntaan ja kivut oli kovat! Varasin välittömästi itselleni ajan hierojalta. sen jälkeen soitin terveyskeskukseen ja varasin lääkärille ajan siinä toivossa, että saisin piikin jotta kipu vähän helpottaisi. En saanut piikkiä, vaan sain BURANAA! Aivan naurettavaa toihua! Mä makasin pedissä terveyskeskuksessa, koska en pystynyt istumaan ja lääkäri joutui auttaa mua, että pääsen istumaan, ja hän väitti mulle, että mulla ei oo lihakset jumissa! Jätän hänet omaan arvoon. 

Meillä perheessä kun toinen on kipeä, niin osoitetaan vielä enemmän sitä, että välittää toisesta! Olen siis saanut paljon haleja ja pusuja omilta lapsilta ja eikä siinä vielä kaikki! Tuo ylempi kuva, en osaa edes sanoin kuvailla, miltä tuo tuntui kun esikoiseni tuon ”kyltin” mulle antoi! Se oli jotain, niin ihanaa ja herkkää. Kyyneleet vaan alkoi valua silmistä. On se vaan, niin ihanaa olla äiti! <3 Vaikkei se aina helppoa ole. 

Mamman mussukat! <3 Yellow team <3
 

Viikonloppuna vaihdoin TAAS järjestystä. Tässä kuvassa on nykyinen olkkarin järjestys. Muutos on ”iso” ja outo, mutta kaunis. Meillä ei ole ollut olkkarissa moneen moneen vuotee sohvapöytää, mutta nyt sit on! Mä yhdistin meidän 2 yöpöytää yhteen ja niistä tuli sit sopivan kokoinen pöytä. Sitten toin nojatuolin meidän makkarista, nojatuoli on väriltäänsä siniharmaa. Ekaksi laitoin tuolit toisinpäin, mutta kokonaisuutena se ei näyttänyt hyvältä, vaihdoin tuolien paikan ja se sit näyttikin hyvältä! Toi kuusi, siis se on niin ihana, että mä jaksan kehua sitä vaikka maailman tappiin saakka. Samaa mieltä olivat myös mieheni vanhemmat meidän kuusesta! 

Tässä olkkari ennen muutosta, tosi kaunis tuokin. 

-E