ikävä

katupölyn kuiskutellessa korviini kamaluuksia

otan vanhan oranssin kaappieni kätköistä ja

pakotan pääni takaisin sinne minne se

kuuluu: takaisin harteilleen, jatkeeksi

selkärankani, joka on kalliovuorten graniitista ja

dalmatialaisista varjoliljoista,

joka käpristyy, kun selkäni takaa joku ilmestyy,

jonka muistissa on jokainen sairas salaisuus,

jonka vahingossa kerron, vaikkei saisi.

kuulen raitiovaunun kiskoissa laulujoutsenen itkun

ja suo, jonne ennen hukutin vierauteni,

on sekin sisälläni

ja se koski, joka pauhusi,

ne jäät, jotka ahtauttaan vaikeroivat,

ovat nekin näissä kyynelissä,

jotka varovasti, mutta varmasti valuvat

marimekon tyynyliinalle.

 

to do -list:

aki salmela: leikitään kotia

puheenaiheet ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *