ikävä
katupölyn kuiskutellessa korviini kamaluuksia
otan vanhan oranssin kaappieni kätköistä ja
pakotan pääni takaisin sinne minne se
kuuluu: takaisin harteilleen, jatkeeksi
selkärankani, joka on kalliovuorten graniitista ja
dalmatialaisista varjoliljoista,
joka käpristyy, kun selkäni takaa joku ilmestyy,
jonka muistissa on jokainen sairas salaisuus,
jonka vahingossa kerron, vaikkei saisi.
kuulen raitiovaunun kiskoissa laulujoutsenen itkun
ja suo, jonne ennen hukutin vierauteni,
on sekin sisälläni
ja se koski, joka pauhusi,
ne jäät, jotka ahtauttaan vaikeroivat,
ovat nekin näissä kyynelissä,
jotka varovasti, mutta varmasti valuvat
marimekon tyynyliinalle.
to do -list:
aki salmela: leikitään kotia