Paketointikriisi

Olenko maininnut, että vihaan lahjojen paketointia? Ne kulmista ruttuiset, rumasti teipatut paketit on aina minulta. Rypistyi matkalla…(autossa, laukussa, postissa, mikä tilanteeseen vaan sopii.)

Ja nyt Liisa sitten räväytti vielä paketointihaasteen. 

Valitettavasti minusta ei yhtäkkiä tullut supertaitavaa paketoijaa, vaikka olisin tietysti mielelläni taikonut haasteeseen joululahjapaketeista upeita, koristeellisia luomuksia. Paketointi vaatii harjoittelua. Tyydyin etsimään yksinkertaisia pusseja ja leimasimet.

Olen jo usein onnistunut ostamaan lahjapaperia, jossa ei pysy yksikään teippi. Tai no jesaria en ole kokeillut. Vielä. Mutta ompelukone pelasti minut jälleen tämän punaisen paperin kanssa. En kehu tuota pakettia kovin kauniiksi, mutta kerronpahan vinkiksi niille, jotka etsivät kuumeisesti jeesusteippiä paketointiavuksi. Kokeile ompelemista! Tietty jesarissa on sitä juhlavaa hopean kiiltoa…

Haaste on kuitenkin suoritettu. Panostin pakettiin, edes vähän (jos vertaa tuota pussia niihin ryttyisiin paketteihin ja saksikäherrysnauhoihin, niin panostin paljon) ja tykästyin kovasti tuollaiseen hieman räjähtäneeseen leimasinjälkeen. 

Paketitkin ehti perjantaina postiin ajoissa. Torstaiyö oli onneksi pitkä.

Nyt olen lomalla ja nautin stressittömästä jouluvalmistelusta. Talo on vielä kaaoksessa, lapsi sairastui flunssaan, jouluruuatkin on ostamatta ja tekemättä varmaan vielä jouluaattonakin. Mutta on meillä ainakin sieviä paperitähtiä!

Ison tähden ohje täällä. 

Stressitöntä joulunodotusta!