Rennonsiisti jakku

Farkut, t-paita ja lyhyt jakku. Se yhdistelmä ei kai voi mennä pieleen? 

Löysin Eurokankaan palalaareista ihania joustavia kankaita, jotka huusivat nimeäni. Harvoin hamstraan kankaita varastoon, mutta näiden kohdalla piti tehdä poikkeus. 

Tämän jakun kangas on samaa sarjaa aiemmin ompelemani printtihameen kanssa, Sama himmeä kiilto, ja kevyesti joustava neulos.

Graafinen kuvio vaati hyvin yksinkertaisen mallin. Halusin ehdottomasti kauluksettoman ja kiinnityksettömän vaatteen, jotta se on myös tarpeeksi rento. Ja jos totta puhutaan, enhän minä ikinä monimutkaisia malleja tee. Oma tyyli ennen kaikkea.

Ompelin jakun Burdan (8/2015) lyhyen mokkajakun kaavalla. Selvisin poikkeuksellisen vähäisillä muokkauksilla, ainoastaan keskitakasaumaa muokkasin hieman itselleni sopivammaksi. Ihana välillä löytää kaavoja joiden kanssa ei tarvitse taistella! 

Olisin halunnut jakkuun nahkajäljitelmänauhan eteen ja pääntielle, mutta löytämäni vinonauha oli kankaaseen nähden liian jäykkää. Tyydyin lopulta hammasta purren tekemään alavarat samasta kankaasta. Vähän särmikkyys kärsi, mutta menköön. Mikään muu nauha ei kuitenkaan kelvannut, hah.

Hihansuut ja helman käänsin käsin piilopistoilla, ja alan näköjään tauon jälkeen taas olla ihan sujuva harsija ja käsin ompelija. Ei se niin kamalaa ole kuin itselleni aina väitän. Viimeistelyyn kannattaa nähdä vähän vaivaa!

Selailin muuten erästä petite-kokoisen amerikkalaisnaisen muotiblogia, ja hämmästelin mistä hän löytää niin istuvia vaatteita. Salaisuushan selvisi pian – hän käyttää vaatteet ompelijalla. Kuinkahan paljon sitä Suomessa harrastetaan? 

Tästä tulee kuitenkin lempivaate. Olen siitä aika varma. Ja kaava on todettu nyt hyväksi, joten käyn pian toisen jakkukankaan kimppuun!