Kurpitsakatastrofi (ja muita herkkuja)

Kokkaaminen on miesten hommaa.

Ainakin tässä taloudessa.

Aina välillä kuitenkin uskottelen itselleni olevani kohtuullinen kotikokki. Sain syyslomalla äidiltäni kaksi suurta ja herkullista kurpitsaa, eikä niiden säilöminen tietenkään vaikeaa ole. Sen kun keittää, soseuttaa ja pakastaa. Kyllähän minä nyt siitä selviän. Teen sievän kurpitsapiirakankin ja paahdan siemeniä naposteltavaksi, Vähän vaikka keittoa ja hilloa. Eihän se nyt voi olla vaikeaa. Eihän?

Hienot Halloween-lyhdyt jäi haaveeksi kurpitsanteurastusoperaation jäljiltä. Niiden leikkaaminen vaatii voimaa! Ja terävän puukon. Tai kirveen. Tai ehkä sahan. Vaikkapa moottorilla.

Mutta ahkeran silpomisen, keittämisen ja soseuttamisen jälkeen minulla oli piirakka-aineet pöydällä, resepti etsittynä ja lapsikin simahti onneksi päiväunille. Yksinkertainenkin keittäminen muuttuu helposti monimutkaiseksi, kun samalla ruokkii lapsen, etsii leluja, pesee muksun kädet ja puhdistaa lapsenhuoneen patterin tussista. 

Koska soseeni oli aika vetistä, lisäsin Valion reseptiin verrattuna taikinaan hieman enemmän jauhoja, ja vaihdoin tuorejuustokuorrutteen omenamehun tilalle omatekoisen tyrni-omenamehun. Päälle ripottelin vielä paahdettua valkosuklaata. Nam! Tän on pakko olla hyvää!

Ai miksi kokkaaminen on miesten hommaa? No koska piirakasta tuli ihan kamalaa! Yksinkertaisesti pahaa. Pohja oli outo, ja raaka. Kuorrutteessakin oli ihan liikaa inkivääriä. 

Siitä tuli niin pahaa, että edes paahdettu suklaa ei sitä pelastanut (ja se on paljon se, onhan kyseessä kuitenkin suklaa). Piirakka julistettiin syömäkelvottomaksi ja heitettiin pois.

Nyt olenkin sitten kiukutellut koko illan, sillä arvatkaa vaan, olinko suunnitellut herkuttelevani piirakalla illalla television ääressä. Olen myös jälleen kerran julistanut keittiön kuuluvan miehelleni. Onneksi hän oikeasti osaa laittaa ruokaa ja leipoa, eikä vain teeskentele, niin kuin minä.

Aiemmin tekemäni puolukka-kurpitsahillo sentään onnistui, ja kurpitsa-porkkanakeittokin maistui hyvin raejuuston kera.

Kurpitsa-puolukkahillo

2 litraa kurpitsaa lohkoina

1 litra puolukoita

tilkka vettä

vajaa kilo hillosokeria

Keitä kurpitsoita ja puolukoita kunnes kurpitsat ovat kypsiä. Soseuta ja lisää hillosokeri. Keitä vielä 15 minuuttia.

Sellainen pieni ongelma vaan on, että olen tänä syksynä innostunut tekemään hilloja aika paljon. Jääkaapissa on jo omenahilloa, omena-tyrnihilloa, mansikkahilloa, puolukkahilloa ja nyt kurpitsa-puolukkahilloa. Kuka ne kaikki syö?

Noukin toki kurpitsansiemenetkin talteen. Nehän ovat ihania paahdettuina ja suolattuina. Paahtaminen vaan ei onnistu, jos siemenet heittää pannulle liian kosteina (jep, kokeilin) tai jos lapsi keksii alkaa leikkiä niillä lattialla kun äiti ei huomaa. Loput siemenet odottaa kuivurissa, mutten uskalla mennä katsomaan onko nekin palaneet tai paistuneet tai muuttuneet joksikin ihan muuksi.

Onneksi nyt on pakastin täynnä kurpitsasosetta. Mies saa laittaa niistä mulle jotakin hyvää!