Neulatyyny pilttipurkista
Uskallan jo nyt sanoa, että Helin asettama tammikuun haaste oli yksi vuoden parhaista, ellei paras. Ensinnäkin sen ansiosta minulla on nyt neulatyyny – ompelutarvike, jota minulla ei ole aiemmin ollut lainkaan. Sen sijaan säilytin neuloja ja muita tärkeimpiä pikkutarvikkeita eli ratkojaa, liitua ja mittanauhaa vanhassa sähköeristysteipin myyntirasiassa. Ihan kohtuullisen kätevää, mutta ei ihanteellista eikä ainakaan kaunista.
Toinen tämän haasteen vaikutus – ehkä omalta kannaltani se olennaisempi – oli se, että se laukaisi jonkin ompelu- ja askartelujumin joka oli vaivannut jo pitkään. Vein vihdoin kauan temppuilleen saumurini huoltoon, ja se on tammikuun aikana surissut ahkerasti. Kirjoitan siitä lisää myöhemmin. Myös neulatyynyä valmistaessa syntyi pieni hauska sivuprojekti, johon palaan lähiaikoina. Mitä mahtaakaan käsityörintamalla tapahtua, kun kevään mittaan toivottavasti alan saada vauvan verottamat yöuneni takaisin!
Mutta se neulatyyny. Perheeni pienimmäinen vie siis hieman jaksamistani kaikesta ylimääräisestä puuhailusta, mutta myös tuo jotain – nimittäin runsaasti tyhjiä vauvanruokapurkkeja! Sainpas nyt edes yhden kierrätetyksi uuteen käyttöön. Kirstin tapaan minäkin hyödynsin Helin Pinterestiin keräämään ideakirjastoa – kiitos siitä! Ohje ei ole suoraan sieltä, mutta inspiraatio kyllä. Tein jopa pienen tuoriaalin, olkaa hyvä!
Tässä tarvikkeet: Askartelijan paras ystävä liimapyssy, pilttipurkki kansineen, pieni pala askarteluhuopaa, kangastilkku, samettinauhaa, napinläpikuminauhaa, silmäneula, ompelulankaa ja kaksi nappia sekä tietysti vanua tyynyn täyttämiseen.
Aluksi leikkasin askarteluhuovasta kaksi hieman kannen halkaisijaa pienempää ympyrää. Toisen liimasin kannen päällipuolelle estämään neulojen ”luistelun” kannen metallipintaa vasten. Toiseen ompelin napinläpikuminauhan sekä napin.
Kangastilkusta leikkasin ympyrän (kaavana käytin Teeman voileipälautasta). Pujottelin ompelulangan sen kehälle ja kiristin sen verran, että sain tyynyn täytetyksi. Lopuksi kiristin pussin suun kokonaan suppuun ja ompelin sen kiinni.
Sitten käytin taas reippaasti kuumaliimaa ja liimasin tyynyn kannen päälle. Lopuksi liimasin vielä samettinauhaa kannen ja tyynyn saumakohtaan ja napin peittämään nauhan päiden yhtymäkohtaa. Lopuksi liimasin kuminauhallisen huopaympyrän kannen alapinnalle. Näin kannen saa kiinni käteen, koska kuten Kirstin vanha neulatyyny, myös minun neularasiani oli aina väärässä paikassa kun sitä tarvittiin. Purkin sisällä säilyvät tallessa silmäneulat, liitu, ratkoja ja mittanauha.
Koska Heli käski käyttää ylimääräistä eforttia tässä haasteessa, koristelin pilttipurkin kynsilakkamarmorointitekniikalla, jonka Kirsti esitteli noin vuosi sitten ja jonka kokeileminen jäi kaihertelemaan mieltäni.
Hyvin toimii, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Nyt pitää vielä ommella ahkerasti, jotta käsi oppii olemaan haparoimatta neuloja sieltä missä ennen säilytin vanhaa neularasiaani.