Tyynynpäällinen ilman vetoketjua

 

Helmikuun haasteena on tehdä tyyny. Haaveilin tilkkutyynystä, mutta päädyin sittenkin tuhoamaan vanhojen kankaiden varastosta ainoastaan tämän kauan, kauan sitten Gambiasta ostetun puuvillakankaan. 

Lapsi- ja lemmikkiperheessä kaiken on oltava pestävää. Normaalisti ompelen tyynynpäällisiin vetoketjun, mutta koska sopivaa ei ollut jemmassa, eikä kuumeisen lapsen kanssa päässyt sitä ostamaankaan, ompelin päällisen samaan tapaan kuin tavallisen tyynyliinan. Tämä tapa sopii niille, jotka inhoavat vetoketjun ompelua, mutta eivät jaksa ratkoa ja ommella täyttöaukkoa joka pesulle. Ja joiden perheessä asuu sottapyttyjä!

40 x 40 cm kokoiselle tyynylle tarvitaan n. 42 x 104 cm pala kangasta.

 

Helppoa ja toimivaa. Joku kärsivällisempi ihminen olisi toki malttanut odottaa että saa sopivan vetoketjun, mutta lapsen päiväuniaika on hyödynnettävä! 

Nyt on haaste suoritettu ihan sieltä aidan matalimmasta päästä, mutta toivottavasti Kirsti ja Liisa eivät pahastu. Kun hiihtoloman aktiviteetit vaihtuivat lapsen sairasteluun, päätin vihdoin ottaa urakaksi sinisen tuulikaapin maalaamisen. Talon edellinen omistaja piti pehmeän sinisistä sävyistä, mutta minä kaipaan hieman raikkaampia värejä, ja hiljalleen sininen on saanut väistyä. Autotallista löytyi purkki valkoista maalia, joten sillä mennään.  Pieni projekti, mutta yllättävän paljon sekin vie aikaa, varsinkin, kun listat oli aivan järjettömän tiukassa!

Tuulikaappi on ihan hassu tila, ja aika mahdoton järjestää. Toisella seinällä iso sulaketaulu, toisella valtavan kokoinen patteri. Lattia aina täynnä kenkiä. Siihen ei taida maalaaminen auttaa, eikä edes koristetyynyt. Mutta ehkä valoisan valkoisessa tilassa löytää edes ne omat kenkänsä hieman paremmin.