Picachu ja leppäkerttu, ne on kavereita

Niin, ei vieläkään lokakuun haastesuoritusta. Saati, että marraskuun. Sen sijaan – kyllä – myöhästynyt postaus lasten halloween-naamiaisasuista. Olen parantumaton. Mutta nämä ihan pätevät asut syntyivät niin helposti, että haluan jakaa ideat muille äideille, jotka joskus tuskailevat kerhon/päiväkodin/koulun naamiaisten lähestymistä.

Picachua varten piirsin haalarikaavan asettamalla lapsen makaamaan selälleen kaavapaperin päälle ja piirtämällä hänen mittojensa mukaan kaavan, jossa on laatikkopaitamainen yläosa ja haaremihousumainen alaosa. Vetoketju on keskellä edessä. Hupun kaavan nappasin ensimmäisestä käteen osuneesta Ottobresta, jonka ainoan hupparin suurin koko oli muutaman koon pienempi kuin lapseni. Otin siis sen, ja piirsin vapaalla kädellä päälaelta leveämmän ja otsalta ja niskasta kapeamman kaistaleen, jonka avulla sain huppua suuremmaksi ja korvat kiinnitetyksi oikeisiin kohtiin. Häntä on kevyesti täytetty vanulla ja ommeltu takakappaleelle tekemääni viiltoon, sekä muutamalla pistolla kiinni selkään ylempää, jotta se pysyy kivasti pystyssä. Asu on tehty mikrofleecestä, joka sopi tähän projektiin sekä tekstuurinsa että edullisen hintansa puolesta. Alkuperäinen suunnitelma oli applikoida myös otuksen naama huppuun, mutta hylkäsin ajatuksen kun riittävä taiteellinen vaikutelma syntyi ilmankin.

Leppäkerttu syntyi periaatteessa samalla metodilla kuin Picachukin, paitsi etten edes yrittänyt saada 1-vuotiasta makaamaan puolta minuuttia liikkumatta rapisevalla paperilla vaan käytin hänen bodyaan. Piirsin siis vähän bodya leveämmän ja pidemmän laatikkomaisen mekon, mutta ilman hihoja. Koska punaista trikoota ei ollut riittävästi, käytin etukappaleen yläosaan mustaa. Ompelin kaula-aukkoon ja hihansuihin kapeat mustat resorit ja helmaan kuminauhakujan. Pilkut (ja huvin vuoksi etukappaleelle lisäämäni pieni sydän) ovat silityskalvoa. Alle musta valmisbody ja mustat sukkahousut ja ta-daa! Kerhon söpöin leppäkerttu oli syntynyt. Alla vielä kuva puvusta edestäpäin.