Pikkujoulumekko

Parasta ompelevissa ystävissä on yhteiset kangasostosreissut. Siellä me Kirstin kanssa seisottiin, Eurokankaan palalaarien äärellä. Ja päädyimme tietenkin sen palalaarin ääreen, joka kimalsi eniten. Yksin shoppaillessa olisin varmaan ostanut jonkin tylsän harmaan kankaan, mutta yhteiset juhlat mielessä yllytimme toisiamme toinen toistaan loistavampien (kirjaimellisesti) kankaiden pariin. 

No ne ihan hurjimmat kimallukset jätimme suosiolla kauppaan, mutta kyllä me aiomme hieman kilpailla diskopallojen kanssa!

Ompelin palalaarilöydöstäni mekon Burda 10/2014 lehdestä löytyneellä mekon kaavalla. Lehden malli oli hihallinen, mutta koska kangasta oli aika pieni pala, tein hihattoman version. Sain jopa ensimmäistä kertaa ompelu-urani aikana muokattua liki täydellisesti notkoselän mekosta pois ilman vyötärösaumaa. Hyvä minä! Se vaati (vain!) noin 9 cm kaistaleen poistamista ristiselän tienoilta, ja pari senttiä yläselän lyhentämistä. Ei ihme, ettei valmisvaatteet istu minulle.

Kangas on hyvin joustavaa mustan ja hopean kirjavaa neulosta. Metallinhohtoista. Nätisti laskeutuvaa, mutta niin hankalaa edelleen kiukuttelevalle ompelukoneelleni, että käänsin kädentiet ja helman käsin. Alan olla kohta jo ihan pro käsinompelija. Pitää silti kiikuttaa rakas vanha Pfaff huoltoon. Jospa se vielä muutaman vuoden jaksaisi.

Kuvausassistenttini Otto tykkää sukkahousuista. Tai ehkä tuo oli hienovarainen vihjaus että laita ne lökärit jalkaan ja anna mulle ruokaa!