Himmelirakkautta

Hiljalleen nurkassa pyörivä olkihimmeli pakottaa hidastamaan. Hiljenemään. Rauhoittumaan.

Vasta nyt, tehtyäni ensimmäisen oikean olkihimmelini, huomasin että sen suurin viehätys on hienovaraisessa, hitaassa liikkeessä. Ei se ollutkaan geometrinen kauneus jota tavoittelin, vaan keskittyminen.

Onneksi himmelit ovat kokeneet uuden tulemisen trendikkäiden materiaalien myötä. Kyllähän nämä näyttävät upeilta muoviputkista, lasista tai metallista tehtyinä. Minun mielestäni olkihimmelissä on kuitenkin herkkyyttä, joka kovemmista materiaaleista puuttuu.

Valitsin Pirkko Kuuselan Himmelikirjasta mallin Oona. Rakentaessa hyödynsin välillä ovenkahvaa, välillä kiinnitin himmelin neulalla olohuoneen valaisimeen paremman roikkumispaikan puutteessa. Onnistui se niinkin.

Ensi jouluna kokeilen jotain näyttävämpää mallia. Mutta en minä taida raaskia ottaa tuota katosta pois joulun jälkeen. Eikö himmeli voi koristaa kotia ympäri vuoden?