Käsityöterapiaa
Jos talvella voi pitää kukkamekkoa, voi talvella ommella myös henkäyksen ohuita paitoja! Tai mikä talvi tämä nyt muka on. Vesisadetta ja tuulta. Harmaata.
Mustavalkoinen paita ei piristä pimeässä syksyssä, mutta onneksi käsin tekeminen toimii terapiana. Kaikkeen. Ompelin paidan marraskuun Burdasta löydetyllä kaavalla. Jätin vain pääntien halkion ja etukeskisauman pois. Kaikki saumat on ommeltu pussiin, sillä kangas on hyvin rispaantuvaa.
Tässä paidassa voin kuvitella olevani lihaksikas, sillä unohdin mitata hihakaavan (ja Burdan kaavathan ovat aika pieniä, siksi niistä tykkäänkin). Jos olisin mitannut, olisin tajunnut ottaa isomman koon. Vähän ne hihat on napakat, mutta on niissä tilaa olemattomille haboille, ainakin jos en nostele painoja.
Eipä joulukuussa joudakaan treenaamaan, sillä nyt täytyy keskittyä jouluaskarteluun ja piparien maisteluun. Haaveilen tekeväni olkihimmelin, ja aloitin harjoittelun yksinkertaisesta mallista.
Lisäksi teimme tyttäreni kanssa pienen tonttutytön:
Olki on ihana materiaali. Luonnollinen, hento, kaunis, arvokas. Mutta myös herkästi halkeileva. Toivottavasti harjoitus tekee mestarin.
Ihanaa joulunodotusta!