Metsäretkellä

Minulla on ollut vain yksi toive syyslomalle: päästä metsään. Vaikka asun luonnon lähellä ja pääsen pois Helsingistä aina työpäivän päätteeksi, on päässäni nakuttanut muutaman viikon sinnikäs ajatus – metsään, metsään, metsään.

Luonnon vaikutusta jaksamiseen ei voi korostaa liikaa, mutta vasta viime aikoina olen huomannut, ettei oma piha tai hyvin hoidetut puistot korvaa vanhaa kunnon metsässä rämpimistä.

Siis kumpparit jalkaan!

Metsäretkelle pitää varata mukaan muovipusseja tai ämpäreitä, sillä koskaan ei voi tietää mitä aarteita sieltä löytyy.

Esimerkiksi varpuja, havuja ja sammalta.

Tein kranssikehikon oksista ja metallilangasta, ja sidoin siihen mm. puolukkaa, mustikan lehdettömiä varpuja ja katajaa. Se näyttää niin kivalta äitini ovessa, että ehkä jätän sen tänne mummolaan kiitokseksi rentouttavasta minilomasta. 

Puolukoita minun sankossani ja kaarnanpaloja, tikkuja, käpyjä sekä muita aarteita tyttäreni sankossa. 

Menkää metsään. Se kannattaa.