Tässä tämä nyt on, marraskuun haastetyöni ”Ompele joulua”, joka valmistui päivän myöhässä ja pääsee esittelyyn vasta nyt, kun päivänvaloa muistuttavan sateisen harmauden lisäksi sytytin asunnon jokaisen tuikun, jotta sain edes suunnilleen skarppeja kuvia aikaiseksi.

Lapsi sai siis kestojoulukalenterin, joka äitinsä saamattomuuden johdosta alkoi tänä vuonna suoraan kakkosluukusta. Onneksi 2,5-vuotias ei ole vielä niin kovin selvillä kuukausista ja päivämääristä, että suuremmilta traumoilta vältyttiin. Nyt kuudentena päivänä konsepti alkaakin jo olla selvä, ja pussukoiden yllätyksiä tutkitaan joka aamu ensitöiksi. Tähän mennessä tonttu on muistanut lasta värikynin, Muumi-rusinoin ja (kirpparilta hankituin) Duplo-eläimin.

Tausta- ja kuusikankaat ostin tätä työtä varten Eurokankaasta, mutta muuten käytin omista varastoista löytyviä tilkkuja ja nauhoja. Tähän saikin mukavasti menemään niitä pikkutilkkuja joita oli tullut säästettyä vuosienkin takaa.

Myöhästyneelle haasteelle langetettiin joskus kahvipöytäkeskustelussa rangaistukseksi glitteriä ja rusetteja ja koska olen kuuliainen nainen, sellaisia elementtejä toki löytyy kalenterista. Kuin myös pronssista käärmeennahkaa, skottiruutua, seepraraitoja ja klassista denimkuosiakin.

Numerot on leikattu silitysarkeista, joita tilasimme Helin kanssa kokeiluun ison nipun. Itselleni tämä olikin ensimmäinen tutustuminen kyseiseen tuotteeseen ja hauskahan noiden kanssa oli askarrella.

Jos ihmettelit pussukoiden vähäistä määrää niin voin paljastaa, että laskit aivan oikein. Pikkupusseja on vain 12 kappaletta, ja yhtä lukuun ottamatta niissä on numerot molemmin puolin. Näin säästyin vähän vähemmällä pussukoiden ompelulla, ja toisaalta koko kuusi ei peity vallan näkyvistä niiden alle. Nro 1:n toisella puolella on 13, 2:n kääntöpuoli on 14 jne. Näin loppupäätä täytetään sitä mukaa kun alkupää tyhjenee. Latvassa killuu tietysti tähti.