En ole koskaan oppinut pitämään jakkuja. Sellaisia tyylikkään virallisia. Vuorillisia, olkatopattuja, no, tiedättehän. Todennäköisesti siksi, että minun mittasuhteillani kaupan jakut eivät koskaan ole istuneet.

Olen kuitenkin viehättynyt viime aikoina rennoista, väljistä yläosista. Siksipä istahdin saumurin ääreen ja ompelin itselleni rennon version jakusta.

Himmeän metallinkiiltoinen kangas löytyi Eurokankaan palalaarista. Kangas löytyi villojen joukosta, mutta koska sormenpääni eivät ole verillä tämän ompelemisen jälkeen, uskallan epäillä, ettei tässä ole villaa kuin nimeksi, jos ollenkaan.

Kaavan pohjana oli pitkähelmainen nahkajakku (Burda 11/2012), mutta pitkä versio tästä oli aika kamala. Päädyin leikkelemään helman ja etuosan uudestaan useita kertoja. Leikkaus, sovitus. Leikkaus ja uusi sovitus. Sieltä se lopullinen malli sitten löytyi. 

Hihansuut ja helma on käännetty, ja etuosat ja pääntie on siksakattu ja hapsutettu. Tykkään hieman viimeistelemättömästä fiiliksestä. Etten vaan liian viralliseksi muuttuisi!

Kiitos Kirsti kuvausavusta!

Myös toppi on omatekoinen. Laskeutuvat viskoositrikootopit on mukavia jokapaikan vaatteita. Pitäisikin ommella niitä taas lisää! Onneksi tämän jakunkin kanssa sopii mikä tahansa väri.

Ehkä vielä joskus ompelen sen virallisenkin version jakusta, omien mittojeni mukaan. Ehkä. Joskus.