Tajusin tuossa keittiön apupöytää maalatessani, että olen unohtanut kertoa keittiöni faceliftistä. Ostaessamme talon pari vuotta sitten oli keittiö melko siistissä kunnossa, mutta aivan liian lämpimän sävyinen minun makuuni. Sain viime syksynä tarpeekseni kellertävästä keittiöstämme, mutta valitettavasti kunnolliseen keittiönräjäytysremonttiin ei vielä pariin vuoteen ole rahkeita. Jotain pientä piti siis tehdä.

Se oikeasti alkoi ihan pienestä. Ajattelin, että maalaan puolipaneelit valkoisiksi. En uskaltanut lähteä irrottamaan niitä, sillä arvelin pakkeloivani naulanreikiä vielä vuoden päästä. 

Alkuperäinen kuultomaalattu puolipaneeli ja kellertävän vaalea seinä. 

Jo parin maalikerroksen jälkeen oli ilmiselvää, että seinä näyttäisi entistä keltaisemmalta valkoista paneelia vasten. Onneksi varastossa oli vielä aiemmasta maalausurakasta valkoista seinämaalia jäljellä. Joten seuraavaksi kävin seinien kimppuun.

Tässä keittiö alkuperäisessä asussaan. Arvaatte varmaan, että kun seinät olivat valkoiset, alkoivat kermanvaaleat kaapistot näyttää… vääriltä. Piti siis jatkaa mellastamista.

En halunnut tässä vaiheessa alkaa vaihtamaan muuten siistejä kaappien ovia (sillä ehkäpä tämän keittiön voisi lähivuosina pistää kokonaan uusiksi), joten uskaltauduin maalaamaan ovet. Maalasin ensin kerroksen tartuntapohjamaalilla (muistaakseni Teknoksen Futura Aqua 3), jonka jälkeen valkoinen Helmi-kalustemaali tarttui hyvin ovien pintaan. Ilman tartuntapohjamaalia ei maalaamisesta olisi tullut mitään. Samoin kaappien väliset kirsikansävyiset seinämät muuttuivat valkoisiksi tartuntapohjamaalin ja kalustemaalin yhdistelmällä, mutta kyllä se useamman kerroksen, ja hieman hermoja vaati. Krhm. Hieman.

Work in progress. Pari viikkoa kaaoksen keskellä.

Kun seinät ja kaapistot oli maalattu valkoisiksi, piti kaakeleihin valita väri. Ehdottomasti jotain muuta kuin valkoista. Värilastuja pyöri keittiön tasoilla muutaman päivän, ja oikea sävy löytyi lopulta tästä  Tikkurilan Kaunis koti trendivärilastusta. Pesin ensin kaakelit rasvanpoistoaineella, jonka jälkeen maalasin ne ensin tartuntapohjamaalilla (tällä kertaa ei vesiohenteinen) ja sen jälkeen sävytetyllä Tikkurilan puolihimmeällä Luja-maalilla. Ainakin toistaiseksi Luja on pysynyt kaakeleissa moitteetta ja kestänyt kovempaakin puhdistamista.

Pöytätasot päällystin (typerästi) DC-fixillä. Lopputulos ei ole paras mahdollinen, sillä alkuun hienot puskusaumat ovat alkaneet rakoilla. Tämä onkin väliaikaisratkaisu, ja vaihdan pöytätasot kokonaan uusiin viimeistään kunhan meillä on taas joku ammattilaisremontoija apunamme. 

Pieni vihreä hylly sai kaverikseen hieman isomman avohyllyn. Tässä vanhassa kuvassa pakastimen vieressä oleva apupöytä kaipaa vielä maalaamista.

Nyt kesäloman kunniaksi iski taas maalauskärpänen, ja kaivoin ylijäämämaalit esiin.

Eihän tämä mikään häikäisevän hieno keittiö vieläkään ole (eikä tarvitse ollakaan), mutta jo muutamalla satasella saa aikaiseksi aika suuren muutoksen pieneen keittiöön (jos on valmis parin viikon keittiökaaokseen). Ja mikä tärkeintä, ei enää tylsää kellertävää ja kermanvaaleaa, vaan raikkaita, piristäviä värejä!