Tiedättehän sen vaaran, joka liittyy lapsiin ja sanoihin ”saat itse valita”. Olen oppinut rajaamaan lapsen materiaalivalintoja kangaskaupassa (ei, en ihan oikeasti aio ommella glitterpaljettipitsihörsellystä lapselle silloin kun olemme menneet etsimään kangasta arkivaatteisiin), mutta vaikka edessä olisi nättejä trikoita, huomaan tytön haikailevat katseet kalleimpien morsiuspukupitsien perään.

Siksi olikin yllätys, kun tyttäreni yhtenä päivänä halusi ehdottomasti tämän värikkään kankaan. Se ei ole vaaleanpunainen, turkoosi tai pinkki, eikä se kimalla. Yllättävää! Itse olisin jättänyt näin kovin täydenoloisen kuosin kauppaan, mutta lupaus on lupaus. Pitihän siitä ommella.

Lapsen kesävaatetilanne on jo aika hyvä, mutta kaikkien pitkähihaisten paitojen hihat ovat yllättäen muuttuneet 3/4-hihoiksi, joten ompelin perus peplumhelmaisen paidan koossa 116 cm. Pidensin Ottobren kaavan helmaa pari senttiä, muita muokkauksia en tehnyt, sillä edellinen koko oli malliltaan hyvä.

Ja kun kaava oli kerta piirretty uudessa koossa, oli sama ommella toinen heti perään.

Tämä on vähän rauhallisempi versio.  

Pitääkin kuunnella lapsen mielipidettä vaatteissa useamminkin. Saatan vaikka yllättyä. Ja ainakin vaatteet pääsevät käyttöön ilman kiukuttelua.