Minun on vaikea keskittyä perkaamaan vaatekaappiani niin perusteellisesti, että tunnistaisin selkeimmät puutteet ja ompelisin vain ja ainoastaan tarpeeseen. Vaikka olen tutkiskellut paljon kulutustottumuksiani, tunnustan, että kangaskaupan kohdalta löytyy minun heikkouteni. Yritän pitää itseni kuitenkin aisoissa sillä, että pyrin valitsemaan malleja ja materiaaleja, jotka kestävät aikaa.

Slow fashionia pikamuodin tilalle.

Ja mikäpä kestäisi aikaa paremmin kuin klassinen mekkomalli, jollaisia nähtiin mm. Jackie Kennedyn päällä. Tässä siis vielä yksi Jackie-mekko Kuuluisat Vintagemekot -kirjasta.

Kaavassa oli kaksi pääntievaihtoehtoa, joista savupiippumallin toteutin vihreään mekkoon ja venepääntien tähän harmaaseen. Materiaali on laskeutuvaa polyesteriä, joka ei juurikaan rypisty. 

Yksinkertaiset mallit ovat monikäyttöisiä. Soimaan itseäni ajoittain siitä, että en voisi perustella itselleni ostavani kaupasta mekkoja samaa tahtia kuin niitä välillä ompelen. Mutta tämä on harrastus. Pelisäännöt on mielestäni hieman erilaiset kuin vaatekaupassa ravatessa. Tai niin ainakin itselleni haluan uskotella. Mistä muualta saisin muka samanlaisia epätoivon ja onnistumisen elämyksiä kuin harsiessani piilovetoketjua paikalleen kolmatta kertaa? En ainakaan kaupasta.

Mutta eiköhän tämä Jackie-mekko saa nyt jäädä viimeiseksi (ainakin toistaiseksi – hyvä kaava kannattaa jemmata). Toukokuun haasteeseen liittyy teksti, ja en ole vielä saanut ensimmäistäkään ideaa päähäni!