Operaatio kangasvaraston tuhoaminen on käynnissä! Sain sunnuntain aikana valmiiksi itse asiassa poikkeukselliset neljä vaatetta, ja tässä niistä ensimmäinen:

Kangaspinosta löytyi sininen neulos, jonka ostin hamekankaaksi ajat sitten. Jostain syystä se jäi aikanaan toteuttamatta, mutta nyt sain itseäni niskasta kiinni, ja kokeilin kankaalla Burdan 2/2017 kaavaa Mini skirt koossa 34. Taskuläppiä paksuhkosta neuloksesta ei viitsinyt tehdä, mutta yllättäen noilla vinoilla leikkauksilla sai hyvin istuvan hameen. Takana on toki muotolaskokset.

Olihan tässä hieman haastettakin. Hameen leikattuani innostuin saksimaan loppukankaasta myös tytölle uuden hameen, ja vasta sen ommeltuani tajusin etten ollut leikannut omaan hameeseeni vyötärökaitaletta. Kankaasta oli enää silppua jäljellä. Kävin siis kaupasta joustavaa keinonahkaa. Ihan kiva materiaali, mutta painajainen ilman teflonjalkaa. Eikä minulla tietenkään sellaista ole. Sinne meni tikkaushaaveet! 

Kaksi hajonnutta silmäneulaa ja yhden haljenneen peukalonkynnen se vaati  – mutta hyvä siitä tuli käsin ommellenkin. Käänsin myös helman käsin piilopistoilla, sillä ommel helmassa olisi tikkikuvioidussa kankaassa näyttänyt hassulta. 

Eihän tällainen kangaspala paljoa epämääräisiä kangaspinojani vähentänyt, mutta on se ainakin alku! Totta puhuen ompeluhuoneessa odottaa jo iso kassi sekalaisia kankaanjämiä vailla loppusijoituspaikkaa. Nyt pitäisi enää selvittää mihin ne voi kiikuttaa. Sekajäteastian kautta jätteenpolttoon vai johonkin kierrätykseenkö? Mihin ne vaatekauppojen tekstiilijätteet päätyvät?

Iltagooglausta tiedossa.