Meidän nelivuotiaalle ajan ymmärtäminen on vielä haasteellista. Koska on eilinen, milloin on huominen, joko on kerhopäivä? Sanoin selittäminenkin on vähän hankalaa. Bongasin jossain magneettisetin, jolla tällaisen kalenterin voi perustaa vaikka jääkaapin oveen. Minä halusin tietysti tehdä kalenterin itse.

Pohdiskelin lapsuudenkotona käydessäni ääneen, mistä mahtaisin saada sopivan metallilevyn, johon magneetit tarttuisivat. Kappas vaan, sopiva levy löytyi isäni varastoista. Hän leikkasi sen minulle vanhan tietokoneen kotelon kyljestä ja maalasi vielä siistiksi. Minä naputtelin viikonpäivät tarrakirjoittimella ja hahmottelin viikon askarteluteipeillä. Myös pyöreät magneetit löytyivät isän kätköistä. Leikkelin symbolit värillisistä kartongeista.

Nyt esikoisen on helppo katsoa, mitä kullekin päivälle on sovittu ja missä vaiheessa viikkoa ollaan menossa. Nappien symboliikkaa avatakseni: lauantaina saunotaan ja herkutellaan, kahtena arkipäivänä on kerho, kulkuvälineillä lähdetään tai tullaan kotiin ja tähti on ”muuttuva” eli sillä voi markkeerata kulloinkin sovittua harvemmin toistuvaa menoa, vaikkapa neuvolaa tai muuta sellaista. Lisäksi säännöllisesti toistuvia juttuja meidän perheessä ovat kyläilyt, synttärit ja muut juhlat sekä ravintolassa käyminen. Oli aika hauskaakin tätä tehdessä miettiä, mitkä ovat meidän perheen ja etenkin lapsen mielestä sellaisia merkkihetkiä ja -tapahtumia, joiden lähestyminen pyörii mielessä oman symbolikuvan arvoisesti. Muutama pikkumagneetti jäi jäljelle, jos uusia tarpeitakin sattuisi tulemaan mieleen myöhemmin.