T-paitaa etsimässä
Tavallinen t-paita. Tavallinen, hyvälaatuinen t-paita. Missä ne luuraa? Olen etsinyt valkoista laadukasta t-paitaa uutterasti (minun mittapuulla neljä vierekkäistä vaatekauppaa on hyvin uutteraa), mutta ei niitä ole missään. Sen sijaan on runsaasti huonolaatuista puuvillaa, kieroon leikattuja vaatteita, tai jo kaupassa rispaantuvia saumoja. Niitä en suostu ostamaan. (Tai ylipitkiä helmoja, printtejä ja logoja. Olen nirso.)
Olin heittämässä siivousrätiksi vanhaa, halpis t-paitaani, kun tajusin leikata sen ensin kaavaksi. Olihan se ihan hyvän mallinen, vaikkakin huonolaatuinen sekin. Ennen leikkaamista se oikeasti näytti t-paidalta, mutta saumat avattuani sainkin arpoa mitä linjaa jäljentää, sillä kappaleet olivat kieroja kuin korkkiruuvi.
Tästä ei onneksi tullut kiero.
Mutta se laatu? Kappaleet on leikattu suoraan (ja samaan langansuuntaan), saumatkin on kunnossa, mutta kankaan kestävyyden näyttää vasta aika. En muista aiemmin ommelleeni tästä Eurokankaan puuvilla-elastaanitrikoosta. Se on pehmeää ja laskeutuvaa, mutta näppini eivät osaa kertoa kankaan kestävyyttä. Toivottavasti se selviäisi nyppyyntymättä tavallisesta pitämisestä ja pesemisestä. Ei kai se ole liikaa vaadittu?
Myös tyttäreni sai t-paidan, hopeisten pallojen kera. Kuvasta uupuu vielä tytölle ompelemani leggingsit, jotka ovatkin se todellinen testi kankaan laadulle. Nelivuotias kun viettää ison osan päivästä könyten lattioilla, hyppien, tanssien ja vielä päivän päätteeksi tiputtaa mustikkapuuroa housuilleen. Ei sitä kaikki kestä.
Jos nämä vaatteet ovat kunnossa vielä kuukauden päästä, menen hamstraamaan trikoota joka värissä. Kuukaudessa lapsen vaatteet ainakin paljastavat totuuden kestävyydestä. Mutta siihen asti koitan malttaa mieleni (ja etsiskellä jostain vielä sitä laadukasta valkoista trikoota, josta ei näkyisi alusvaatteetkaan ihan kokonaan läpi).
En haluaisi ostaa enää yhtään huonolaatuista vaatetta tai kangasta. Niitä on jo maailma pullollaan. Valitettavasti.
Nämä paidat ovat avaus maaliskuun tee paita -haasteeseen. Tunnustan ommelleeni ne jo helmikuun toiseksi viimeisenä päivänä, joten ihan sääntöjen mukaan ei nyt mennä. Siksi lupaan yrittää tehdä tai tuunata vielä jonkun muun paidan maaliskuun aikana. (Mutta jos sanani syön, vetoan tähän postaukseen, ettei mörökölli minua vie!)