Tag: kutominen

Välillä vastustaa. Ihan kunnolla. Vaikka räsymattojen tekeminen on periaatteessa ihan superhelppoa, on kunnollinen loimi kutomisen a ja o. Laitoimme ensi kertaa kahdestaan mattoloimen mieheni kanssa, ja eihän se aloittelijoilla putkeen mennyt.  Epätasaisella loimella kutominen oli hermoja raastavaa. Ja solmut petti polkusista ja kaikki hajosi käsiin ja hermot meni ja olin jälleen kerran valmis hylkäämään käsityöharrastukset […]

Olen päässyt mattojen teon opettelussa siihen pisteeseen, että ensimmäinen mattoloimi on käytetty. Kolmas itse tekemäni räsymatto valmistui tyttäreni huoneeseen (edelliset matot löytyvät ompeluhuoneesta ja keittiöstä). Halusin tytöllekin kirkkaita värejä, joten matossa vuorottelevat punakirjavat, vihreät ja siniset raidat. Räsymatossa ihaninta on kuteisiin taltioidut muistot. Sinisissä raidoissa on äitiyspaita, jota käytin tytärtäni odottaessa. Punaisissa ja vihreissä kuteissa on […]

Vähän väri-iloittelua sateiseksi muuttuvaan talveen.  Tein keittiöön räsymaton värikkäistä trikookuteista. Minä en ole vuosiin pukeutunut niin värikkäästi, että olisin voinut saksia kuteet vaatekaappini sisällöstä, mutta onneksi tarvittavat sävyt löytyivät Porvoon teetee SHOPista. Vaatekaappini kiittää.  Matto toistaa keittiömme värejä. Petroolinsinistä, omenanvihreää ja ripaus auringonkeltaista harmaalla pohjalla. Kaikki raidat on toteutettu kahden kerroksen mittaisista pätkistä, joten tämän tekeminen […]

Ensimmäinen itse tekemäni matto. Sehän näyttää ihan matolta. Osasinpas! Matto on niin yksinkertainen räsymatto kuin olla voi. Siinä on vanhoja lakanoita ja pellavaverhoja, sekä ostettua harmaa-mustakirjavaa trikookudetta. Myös ostokuteet ovat tavallaan kierrätystä, sillä ne valmistetaan tekstiiliteollisuuden ylijäämästä.  Kolme sukkulaa, kolme kudetta, koko matkan. Todella rentouttavaa! Ja tuollainen puolentoista metrin pikkumatto valmistui vasta-alkajaltakin yllättävän nopeasti vajaassa […]

”Mä en usko, että ihmiskunta onnistuu tekemään tälle roskaongelmalle mitään”, sanoi mieheni ja pyöritteli kummastellen Postinen-paperia käsissään. Ei minunkaan toiveet enää korkealla ole, mutta pakotan itseni pysymään optimistisena. Minusta on nimittäin tullut yhden naisen jätteenkierrätysasema. Tekstiilijätteen, tarkalleen ottaen. Istun nojatuolissa sakset kädessä ja leikkaan. Leikkaan. Ja leikkaan, kunnes sormessani on saksien aiheuttama rakko. Sinne meni […]