Tytön huoneen uusi ilme

Pian viisivuotias tyttäreni on viimeiset kaksi vuotta kaivannut vanhaa matalaa lastensänkyään. Kun muutimme nykyiseen taloomme kaksi vuotta sitten, ostin tyttäreni huoneeseen matalan parvisängyn työpöydällä. Ajattelin silloin, että sängyn alla on loistava leikkipaikka ja junioriparvi toisi pieneen huoneeseen lisätilaa, mutta haaveeni eivät ihan toteutuneet. Matalan parven alle muodostui lelulaatikoiden varasto, ja hermot meni aina imuroidessa, sänkyä pedatessa ja erityisesti lakanoita vaihtaessa.

Kesällä bongasin Torista sievän valkoisen  puusängyn sängynaluslaatikon kera, ja laitoin parvisängyn myyntiin. Tyttäreni toivoi huoneeseen väreiksi kirkkaan keltaista, pinkkiä ja turkoosia, ja sängyn valkoinen maalipinta kaipasi joka tapauksessa kohennusta. Sopiva keltainen sävy löytyi valmiiksi sävytetyistä Tikkurilan Helmi-maaleista.

Paklasin pari kolhua sängynaluslaatikosta, ja hioin sängyn ja laatikon huolellisesti. Tartuntapohjamaalina käytin jälleen vesiliukoista Teknoksen pohjamaalia. Kolmen Helmi-kerroksen jälkeen sänky oli valmis.

Sängynaluslaatikko on osoittautunut loistavaksi lelujemmaksi.

Seinälle tein jo aiemmin postaamani keltaisen hyllyn. Sijoitin sen niin korkealle, ettei pää kolise siihen sängyllä touhutessa. Kehys vaihtuville taideteoksille on washiteipistä.

Mököttävän Erno-kissan takana näkyvän ihanan virkatun pöllön on tehnyt anoppini,vanha iso nallekin on käsintehty, ja ylähyllyn puput ovat äitini tekemiä. Minä ompelin päiväpeiton paksusta mustavalkoisesta puuvillasta ja tikkivuoresta. Koristetyynyt tein tyttäreni valitsemista kankaista. Se kaivattu turkoosi kangas on vielä etsinnässä. Onneksi matosta löytyy ripaus sinistä.

Tytär tykkää uudesta sängystään. Kissat tykkää siitä erityisen paljon, ja minullakaan ei enää mene hermot siivotessa. Tai no menee, mutta ei enää lelulaatikoiden vuoksi.