Vihreän vehreää
Kesäkuu meni vauhdilla, ja haastetyön kanssa pää kolisi tyhjyyttään. Ideoita oli ja meni, lähinnä lastenvaateideoita, mutta en ehtinyt ja jaksanut niitä toteuttaa. Siksipä esittelen vain vihreän eri sävyjä.
Uusimme kotimme salaojaputket, ja sen aiheuttamaa kaaosta on hissukseen korjailtu. Etupihalle on lähestulkoon saatu pihakivet ladottua takaisin (jee, ei enää hiekkamonttua ja sisälle kantautuvaa kuraa!), ja kiveyksen reunan ajattelin pyhittää ihanille kuunliljoille.
Ensin suunnittelin etupihalle monipuolisempaa kukkapenkkiä. Törmäsin kuitenkin eräässä tallinnalaisessa pikkupuistossa kukkapenkkiin, jossa oli useita erilaisia kuunliljoja, ja siitä se ajatus sitten lähti. Kuunliljojen lehdet ovat kauniit koko kesän, ja uskon niiden aika vaatimattomina kasveina pärjäävän hyvin melko varjoisalla pihalla.
Tämä yksilö joutui pihan mylläyksessä vahingossa kompostiin. Siellä se alkoi onneksi puskea lehteä, ja sain pelastettua sen takaisin kukkapenkkiin.
Takana vihertää vihdoin nurmikko. Etupiha myllättiin niin perusteellisesti, ettei vanha nurmikkokaan säilynyt. Levittelimme uuden multakerroksen koko alueelle, kylvimme siemenet, ja ehkä siinä ensi kesänä jo näyttää ihan vihreältä.
Jotta tämä ei tuntuisi aivan huijaukselta, niin liljojen alla oleva kukkapenkki on täysin minun tekemäni. Pihakiveyksen ja nurmikkotyöt teimme yhdessä mieheni kanssa, mutta reunuksen viereen lapioin ja kärräsin mullat ihan itse!
Mullan lapiointi on ehtinytkin tulla kesäkuun aikana hyvin tutuksi. Olen jo kärrätyistä kuutiomääristä sekaisin, mutta kasvaneista lihaksista päätellen olen jo ihan kiitettävästi viettänyt vapaa-aikaani lapion varressa. Jokohan heinäkuussa ehtisi ompelemaankin?
Ei kai kahdeksan metriä kuunliljoja ole liioittelua? Ei etupiha kokovirheäksi tule kuitenkaan jäämään. Syksyllä ajattelin istuttaa ainakin tulppaanisipulit kuunliljojen lomaan tuomaan kevääseen väriä. Kiveyksen puolelle voisi nostaa muutaman kesäkukkaruukun, ja talon seinustalle roikkumaan pari amppelia. Ehkä. Ensi kesänä.
Hiljaa hyvä tulee.