Yhden naisen kierrätysasema
”Mä en usko, että ihmiskunta onnistuu tekemään tälle roskaongelmalle mitään”, sanoi mieheni ja pyöritteli kummastellen Postinen-paperia käsissään. Ei minunkaan toiveet enää korkealla ole, mutta pakotan itseni pysymään optimistisena. Minusta on nimittäin tullut yhden naisen jätteenkierrätysasema. Tekstiilijätteen, tarkalleen ottaen.
Istun nojatuolissa sakset kädessä ja leikkaan. Leikkaan. Ja leikkaan, kunnes sormessani on saksien aiheuttama rakko. Sinne meni vanhat hassun kokoiset verhot. Pari lakanaa. Vanha pöytäliina ja rikkinäiset äitiysfarkut, Sen sijaan, että tuskailisin enää niiden säilyttämisen tai kierrättämisen kanssa, niistä tulee loistavaa materiaalia mattoihin. Jos suomalainen laittaa roskiin yli 10 kiloa tekstiilijätettä vuosittain, minä taidan tiputtaa määrän meidän perheessä paljon pienemmäksi.
Mattojen kutominen ei taida olla ihan trendikkäintä hommaa, mutta minä olen sinut mummouteni kanssa. Pitäähän kädentaitoja siirtää eteenpäin. Mistä sitä tietää milloin tämäkin taito osoittautuu kullanarvoiseksi. Jos vaikka maailmasta loppuu… matot. Tai jotain. Tulee pitkä sähkökatko ja loppuu polttopuut 🙂
Minä sain nämä kangaspuut äidiltäni, jolla on kuulemma mattoja jo ihan tarpeeksi, ja nyt olen aika hukassa! Tämä on varsinaista välineurheilua, johon kuuluu loimen laittamista ja niisimistä ja mitäniitäihmesanojaolikaan. Onko surmansilmukka, estesolmu tuttu kaikille muille paitsi mulle? Onneksi äiti tuli apuun, auttoi loimen paikalleen ja neuvoi alkuun. Äidit <3
Ja kun vihdoin pääsin alkuun, on itse kutominen todella rentouttavaa. Täydellistä vastapainoa hektiselle digityölle.
Paras tapa tappaa innostus on aloittaa jollain järjettömän monimutkaisella työllä, vaikka perusasiat eivät vielä ole hallussa. Siksipä aloitin hyvin yksinkertaisella räsymatolla. Kolme sukkulaa, kolme erilaista kudetta. Suunnitelma tepsi, ja olen nyt ensimmäisen pikkumaton jälkeen aivan lapsellisen innostunut uudesta harrastuksestani! Voi sitä värien leikkiä ja raitojen sommittelua, jota ihan perus palttinasidoksellakin voi tehdä!
Tai voisi, jos ensin jaksaa leikata kaikki ne tarvittavat kuteet.