Ekat menkat
Ei ei ei ei ei, kenelläkään meidän huushollissa ei ole nyt juuri kuukautiset alkaneet. Tuli vaan Lilyn Toimituksen blogin julkaisusta inspiraatio, ja juuri siksi, ettei asia ole ajankohtainen, voin siitä kirjoittaa. Onhan nämä nyt kuitenkin vähän herkkiä asioita.
Oli kokoonpano mikä hyvänsä, meidän perheessä on enemmän potentiaalisia menstruoijia kuin ei-potentiaalisia. Miehen lapsuudenkodissa suhdeluku oli päinvastainen, eikä nyt muutenkaan tässä maailmassa ole ennen ollut tapana kuukautisista huudella ihan hirveästi, joten hänen todellisuuteensa menkat ovat tulleet mukaan välillisesti vasta myöhemmällä iällä. Minulla kokemus on omakohtaisempi. Tyttölasten äitinä ja äitipuolena olen joutunut tietoisesti miettimään sitä, millä tavalla menkoista meidän perheessä puhutaan, ja koska ne nyt kuuluvat normaalisti naisen elämään, niitä ei pidä piilotella tai nolostella.
Ihmisen eritteet ovat yleensä kaikkien mielestä vähän ällöjä, varsinkin ruumiin ulkopuolella. On ihan sama, mistä rööristä erite tulee, hikirauhasesta tai virtsaputkesta. Lisäksi osa eritteistä ulkoistuu niiltä alueilta, jotka olen lapsilleni nimennyt yksityisiksi: ei niitä mennä esittelemään eikä kaivelemaan kaikkien ihmisten edessä puhtaina, eikä eritteineen. Siksi en erityisesti kannata mitään kuukautisjuoksuja Kiran Gandhin tapaan. Ei silti tarvitse esittää, ettei kenelläkään menkkoja olisi, jos ne kerran on. En haluaisi verrata menkkoja kakalla käymiseen, mutta sama juttu: ei niitä pökäleitä tarvitse mihinkään levitellä osoittaakseen, että itse asiassa naisten peräpäästä ei tulekaan vain ruusun terälehtiä.
No mutta. Tyttäreni joskus pienenä ihmetteli siteitä ja tamponeja, ja selvitin niiden käyttötarkoituksen jotenkin niin, ettei tulisi pelkoa äidin kuiviin vuotamisesta: aikuisilta naisilta tulee aina silloin tällöin verta kohdusta, kun se puhdistuu, kun siellä ei ole vauvaa. Ok. Asia oli sillä selvä. Sama tytär näki aikanaan vahingossa (lapsiperheissä ei aina muisteta lukita vessan ovia) jotain jälkivuotosettiäkin, mistä selvittiin samantyyppisellä selityksellä. Sittemmin olen jälleen hormonikierukan onnellinen kantaja, ja kuukautiset ovat poistuneet aktiivisesta kokemusmaailmastani, mikä on sairaan kätevää. Siksi en huomannut, että siteet olivat loppuneet, ja kun tyttäreni oli lähdössä isänsä kanssa kauppaan, hihkaisin, että muistaisitteko tuoda kuukautissuojia. Siihen tytär että juu, mä tiedän minkälaisia. Ja tiesi. Hyvin osasivat isä ja kahdeksanvuotias hoitaa ostokset.
Olin jotenkin hurjan tyytyväinen. Tiesin kyllä, ettei asiasta meillä mikään ongelma syntyisi, mutta tiedän myös, että vielä tänä päivänäkin on pariskuntia, joissa mies ei halua kuulla puhuttavankaan naisensa menkoista. Tai jos niistä puhutaan, ne ovat vain vähän vähättelevä selitys naisen vääränlaiseen tunteiluun. Sellaista en halua tytärteni oppivan omasta hormonitoiminnastaan ajattelemaan. Kuukautisilla on tarkoituksensa, joka liittyy naisena olemiseen ilman sen kummempaa positiivista tai negatiivista virettä. (Juu juu, mutta se negatiivisuus tulee sitten lähinnä siitä eritepuolesta tai mahdollisista kivuista, ei itse ilmiöstä!)
Suunnittelen tosissani, että kun tulee ne ekat menkat, jotka todella mullistavat tytön elämän ja tuovat arkeen ihan uudenlaisia asioita huomioon otettavaksi, niin jollain kivalla tavalla asia yhdessä todetaan ja, jos ei nyt juhlisteta, niin ainakin huomioidaan. Ihan vaan siksi, ettei tarvitsisi esittää, ettei menkkoja muka olisi, eikä sitten toisaalta tarvitsisi pitää niistä ylimääräistä meteliäkään. Koska kyllähän se elämä sitten kuitenkin ihan normaalina edelleen jatkuu.
