Lukuvinkki: Elämän tarkoitus
En ole ikinä ennen kuulunut kirjallisuuspiiriin, mutta nyt on sekin kokemus plakkarissa. Ja mikä aloitus!
En ole ikinä ennen myöskään lukenut Merete Mazzarellaa, vaikka toki olen ollut hänen kunnianarvoisasta olemassaolostaan tietoinen. Vähänlaisesti on tullut luettua tuoretta kirjallisuutta, enkä varmasti olisi lukenut Elämän tarkoitustakaan vielä kymmeneen vuoteen ellei tämä lukupiiri olisi sitä käsiini nyt heittänyt.
Teos ei ole fiktiota, vaan löytyy elämäkertaosastolta. Kahdeksattakymmenettään käyvä rouva tunnustaa aluksi olevansa vähän hämillään siitä, että tuntee tarvetta kirjoittaa tällaisesta aiheesta, jota tavallaan ei kuulu itseään älykkäänä pitävän ihmisen pohtia enää teinivuosien jälkeen (vähän niinkuin ei muka ulkonäköhuoliakaan). Miksi miettiä asiaa, johon ei ole vastausta? Miksi käyttää sellaiseen aikaa, kun on niin paljon muuta mielenkiintoista ja konkreettisempaa, johon voi aikaansa käyttää? Oli kuitenkin hyvä, että kirjoitti, koska minä olen ollut tosi vastaanottavaisessa mielentilassa ja nauttinut kovasti naisen pohdinnoista. Ahdistunutkin olen, mutta myös rauhallisesti riemuinnut. Kuten Marjaana sanoi, kirjaa lukiessa on tuntunut siltä, että keskustelee itse hyvin viisaan ihmisen kanssa. Samalla omassa päässä jäsentyvät ne maailmaa syleilevät ajatukset, jotka ovat ehkä vähän turhan diippejä perus kahvipöytäkeskusteluun.
Kirjallisuuspiirissä tultiin muiden muassa siihen tulokseen, että elämän tarkoitus on osata olla onnellinen, ja siinä sivutuotteena tuottaa onnea läheisilleen.
Minä yritän aina väistää tämän suuren filosofisen ongelman vetoamalla biologiaan ja siihen, että loppujen lopuksi otuksena, elukkana, ihmisen tarkoitus on pysyä hengissä. Päästiin siihenkin, että ihmisellä on tarve jättää maailmaan merkki itsestään. Sekin liittyy hengissä pysymiseen, lajina: ne, joilla on lapsia, jättävät merkkinsä (ainakin) geeneinä, ja ne, joilla ei ole lapsia, pyrkivät saamaan aikaan jotain muuta pysyvää. Silloin on todellakin tärkeää olla onnellinen, koska kovan stressin alla ihminen ei ole luova eikä välttämättä pysty osoittamaan rakkauttaan jälkipolvilleen, joiden taas on vaikea olla onnellisia, jos eivät ole oppineet tuntemaan, miltä tuntuu olla onnellinen ja rakastettu. Ja kun ihminen on onnellinen, sillä on mahdollisuus pelkän hengissä pysyttelyn lisäksi alkaa pohtia vaikka sellaisia asioita kuin elämän tarkoitus, ja jos se ymmärtää tehdä niin, sillä on avaimet aika mielekkääseen ja onnelliseen elämään. Siinä elämän tarkoitusta miettiessämme osasimme olla kiitollisia siitä, miten valtavan hyvin meidän asiamme ovat, miten helppoa ja vaivatonta on elämä, jossa vettä ei tarvitse kantaa kaivosta eikä tupaa lämmittää itse kerätyillä oksanpätkillä. Olisiko elämän tarkoitus elämän tarkoituksen miettiminen?
Emme keksineet, mikä tarkoitus on aivan liian lyhyeksi jääneellä elämällä. Suurten murheiden jälkeen jäljelle jäävät ehkä osaavat herkemmin reagoida pienempiinkin onnenrippusiin?
Muistelimme rautaisia isoäitejä ja heidän elämäntarinoitaan. Onneksi he pysyivät hengissä, yksilöinä ja lajinsa eli sukunsa edustajina, ja jatkavat nyt elämäänsä meissä, jotka voimme saada merkitystä – tarkoitusta – omiin elämiimme heidän tarinoistaan oppia ottamalla. Elämä jatkuu meissä.
Ei, ei ole naiivia pohtia elämän tarkoitusta. Varmaa vastausta ei ole, mutta kuvaannollinen matkanteko onkin tässä se juttu. Kiitos, Merete, että sysäsit meidät tähän. Kiitos, viisaat keskustelukumppanit. Ensi kertaan!