Kerttu 43kk

Äsken, kun aurinko vielä paistoi, äiti vetäisi suihkun jälkeen päälle trikoomekon, otti kirjansa, istahti terassille ja nosti jalat toiselle tuolille. Sillä tavalla nilkat toistensa päällä ristikkäin. Kerttu pelmahti paikalle, tutkaili hetken ja hävisi johonkin. Tuli hetken päästä takaisin Aku Ankan taskukirjan kanssa ja selitti: ”Täällä on niin lämmin, ettei talvi olla housut jalassa, niin siksi mäkin otan housut pois kun ei sullakaan oo.” Istahti toiselle tuolille norsuteepaidassaan ja kissapikkareissaan ja ojensi jalat suoraksi toiselle tuolille, sillä tavalla nilkat toistensa päällä ristikkäin, avasi taskarin ja kertoi vakavana, lähes tylsistyneen – ehkä aikuisen? – oloisena: ”Tää akuankkakilja on tosi hauska. Tässä on näitä tekstejä. Eiks nii et nää on tekstejä, nää? Mä en kyllä osaa lukea niitä, mut onneks täs on nää kuvat.”

Ei se osaa vielä lukea, mutta aika monta kirjainta se osaa, ja autonmerkkiä, ja monenlaisia sanoja suomeksi ja värejä englanniksi. Auton polkimet. Yllättäviä asioita lähimenneisyydestä. Kokonaisia lastenkirjoja. Jos tarvitset ihmismuotoista muistilistaa, ota kolme- ja puolivuotias. Jos haluat sen oppivan joitain asioita loppuiäkseen, toistele sille niitä juuri tässä iässä. Äidin ykkössävellys, jossa omaa tytärtä kehutaan estottomasti, on onneksi jäänyt molemmille korvamadoksi, toivottavasti loppuiäksi.

Kirjaimia se kirjoittaa omalla tavallaan, ja muutenkin on hoksannut, että voi piirtämällä ilmaista itseään. Kaksi viivaa ei vielä mene ristiin, ja kaarevasta viivasta tulee joko ympyrä tai kulmikas, välimuotoja ei ole. Siinä pinossa, jossa on talletettavia taideteoksia, on nyt noin viisikymmentä supersöpöä ukkelia sateenkaaritukalla tai ilman.

Kaikki, mikä kimaltaa, on pinkkiä, vaaleanpunaista tai lilaa, tai sinistä, on ihan parasta. Myös rimpsumekot, aurinkolasit ja lippikset. Ja uimahalli, ja urheilutalo siskon jumpan aikaan – ketterästi se nousee puomille kävelemään joko ihan itse tai vain vähäisellä avustuksella.