Kaalikeitto – Zuppa di Valpelline alla Pamsu

image_8.jpeg

(Tämäkin vahingossa poistettu äärimmäisen tärkeä teksti on alunperin julkaistu jo 18.7.2016)

Ei kaalikeitto minustakaan mikään ykkösvalinta kesäruoaksi ole, mutta kun yksi pikkulapsen pään kokoinen kaali oli nyt koristanut jääkaapin hyllyä tarpeeksi kauan, niin asialle oli tehtävä jotain. Vanha kunnon Hesarin Ruokatorstai -opus antoi muutaman kaaliruokareseptin, joista tämä vei nyt voiton. Ei huano! Tehdään uudestaan sitten, kun aurinko ei enää paista illallisaikaan näin korkealta.

Ainekset

yksi kaali * 75g margariinia * 1 rkl suolaa * mustapippuria * 2 lihaliemikuutiota * parmesaania * kermajuustoa * muskottipähkinää * 10 ruisleipäviipaletta

 

Metodi

1) Suikaloin kaalin ensin yhteen ja sitten toiseen suuntaan noin sentin levyisiksi suikaleiksi ja pesin ja valutin liian pienessä siivilässä. 2) Otin sen isoimman kasarin ja laitoin rasvan sulamaan, sitten kaalit ja suolan ja pippurin,  vähän muskottipippuria, ja sekoittelin silloin tällöin kymmenisen minuuttia. 3) Sekaan reilu litra kiehuvaa vettä ja hienonnetut lihaliemikuutiot ja pienemmällä teholla hautumaan puoleksi tunniksi. 4) Otin ison uunivuoan – ohjeessa sanottiin väh. 2l joten valitsin Tuppereilta joskus emännänlahjaksi saamani järjettömän kokoisen Ultra Pro -vuoan, jota ei enää valmisteta – ja laitoin pohjalle kerroksen leipää, kerroksen eli seitsemän siivua kermajuustoa ja sitten vielä raastoin päälle tykimmän makuista parmesaania, jonka päälle nostelin reikäkauhalla kerroksen ihanalta tuoksuvaa, pehmennyttä kaalia, ja toistin. 5) Lopuksi kaadoin kasarista keitinliemen kerrosten päälle ja raastoin vielä kruunuksi parmesaania. 6) Keitto muhi 225 asteisessa uunissa puoli tuntia. Oli hyvää sellaisenaan, mutta paistettu jauheliha toimi mausteena.

 

image_9.jpeg

Koti Ruoka ja juoma

Operaatio lenkitä muijaa: paluu arkeen

Siivo

(Kas, menin poistamaan kaikenlaista… Ehkei tämä ole maailman tärkein postaus, mutta palautanpa sen kuitenkin. Alkuperäinen päivämäärä oli vissiin 18.7.2016)

On ollut muutama välipäivä, monessa asiassa.

Asikaine on perustanut juoksuheimon, ja ajoitus oli tosi hyvä, koska inspiraatiota tarvitaan nyt. Pitäisi palata loma-arkeen. Pitäisi imuroida. Pitäisi pestä ikkunat uudestaan ja muutama ekaan kertaan. Pitäisi keksiä viikonlopun aikana levinneille mysteeritavaroille paikat ja varmistaa Mieheltä, että voidaanko se yksi viimeinen nojatuoli laittaa eteenpäin. Pitäisi lopultakin käydä läpi lasten piirustukset ja askartelut ja katsoa, mitkä niistä ovat säilyttämisen arvoisia ja sitten myös laittaa ne säilöön.

 

Pitäisi tapetoida.

 

Kotona oleilusta tulee huono omatunto, koska kaikki levällään olevat asiat vaatisivat työrauhan, jota ei tunnu olevan, kun kaksivuotias esittää taukoamatta ehdotuksiaan. Tai tuo lisää mysteeritavaroita ihmeteltäviksi ja paikoilleen järjestettäviksi. Ei auta kuin lähteä lenkille.

 

Lenkillä pitäisi käsitykseni mukaan käydä säännöllisesti, koska välipäivistä seuraa helposti tönkköyttä tai raskasta askelta. Lisäksi takana on jo valmiiksi reissusta ja vieraista johtunutta taukoa, joiden jälkeen kilometriajat (joita minä en mittaa, mutta joista sittenkin olen kiinostunut) lyhenivät yllättävästi. Myös juoksuasento on minusta parempi.

 

Pitäisikö sittenkin pitää lisää välipäiviä..?

 

https://youtube.com/watch?v=GqH21LEmfbQ

Hyvinvointi Sisustus Liikunta Mieli