Tänään olisi tapahtunut kaupungilla kaikenlaista, mutta koska vasta viisi vuotta on puhuttu Joutsijärven kiertämisestä ja ilmat ja lapsenhoidot ja muut jutut natsasivat, minä ja Mies lähdimme Ulvilan Kullaalle. Seutu on perusporilaiselle Miehelle tutumpaa kuin minulle, joka olen käynyt ottamassa tuntumaa järveen vain kerran työporukan kanssa, mutta molemmilla oli vankka käsitys siitä, että reissu pitäisi sisällään reilun 20km patikointia järven ympäri. Muutaman tunnin reissu. Parit eväsleivät, omenat ja vesipullot.

En niitä kilometrejä ja aikoja halua tässä retostella mitenkään, mutta sen sanon, että oli tarkoitus ehtiä Suomen peliä katsomaan, mutta perillä oltiinkin vasta kolmannen erän alkaessa. Toiselle meistä tämä oli tärkeämpää kuin toiselle, mutta koska toisella meistä syliväli on kolmisen metriä, mikä korreloi, no, tiedättehän, askeleen pituuden kanssa, oli pitkäjalkaisen askeltajan perässä pakko toisenkin sitten kipittää melko nopeasti sitten, kun se toinen oli viimeistään puolivälissä tajunnut, että emme ehtisi kotiin ennen pelin alkua. Pikakävely ja puolijuoksu ei missään tapauksessa ole mikään suositeltava tapa kiertää vaellusreitti, mutta kyllä siinäkin ehti ympärilleen katsella ja tulipa sitten ainakin urheiltua eikä lorvittua. Huomenna on jännä tunne alaraajoissa ja keskivartalossa.

Lähdettiin Tammen leirikeskukselta vastapäivään. Suosittelen. Moraalin kannalta tämä oli ehdottomasti parempi vaihtoehto.

Muita lenkin aikana mieleen nousseita ajatuksia:

1. Kilometrit menettävät merkityksensä kivenlohkareisia nousuja ja soisia ja mutkittelevia polkuja kulkiessa, ja ovat varmasti pidempiä metsässä kuin missään muualla.
2. Maailmassa on tosi paljon kiviä ja muurahaisia.
3. On aika jännää miettiä sitä, miten sittenkin ilmeisesti melko vähällä päivittäisellä käytöllä oleva polku voi syntyä ja pysyä olemassa.
4. On aika jännä miettiä myös sitä, että tuommoisten polkujen kulkeminen on vielä sata vuotta sitten ollut varmasti suurimmalle osalle suomalaisista jokseenkin jokapäiväistä tai ainakin paljon tutumpaa. Ei tarvittu goreteksvehkeitä tai pronaation mukaisia vaelluskenkiä silloin
5. Kartan mukaan ottaminen on ihan turhaa, koska ei ne levähdyspaikat karttaa kyttäämällä sen nopeammin tai varmemmin tule eteen.
6. Kun alat epäillä puoliskosi epähuomiossa valinneen Pirkanmaalle johtavan polun, harmittelet kovasti kartan puutetta ja sitä, että oma puhelimesi kastui, etkä pääse tarkastamaan karttaa netistä, koska Mies käskee vaan luottaa omaan erämiesvaistoonsa.
7. Kun sitten selviää, että Mieheen kannatti luottaa, olet aika helpottunut siitä, että suhde on pitkäikäinen ja vahvalla pohjalla, koska muuten tässä oltaisiin oltu katastrofin partaalla.
8. Johtopäätös: tuoretta tai potentiaalista parisuhdetta ei kannattaisi testata pitkällä vaellusreitillä.
9. Johtopäätös: ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA KOSKAAN VIE MINKÄÄNLAISTA VASTAHAKOISUUTTA OSOITTAVAA TEINI-IKÄISTÄ PITKÄLLE VAELLUSRETKELLE.
10. Järven kiertävä reitti voi välillä kiertää järveä aika kaukaa. Silti ei saa menettää uskoa.
11. Onneksi lenkin loppupuolella järvi pilkotti näkyvissä suuremman osan ajasta, ja loi toivoa perille pääsystä.
12. Juomavettä olisi saanut olla mukana ainakin kaksinkertainen määrä.
13. Myös välipalapatukat tai muutama rivi suklaata olisi ollut kova juttu siinä loppuvaiheessa.
14. Erityisen kaunista on toukokuinen koivumetsä.

(Valokuva: Mies)