Soijapapulättyset
Mies on viikonlopun reissussa. Joudun tekemään yksin kaikki pakolliset kotityöt ja manageroimaan lasten asiat. Kostoksi suunnittelin tekeväni edes jotain oman mieleni mukaan. Hankkiudun eroon edes osasta siitä soijapapupussista, jonka joskus ostin.
Seuraa syrjähyppy yhteiskunnallis-historiallis-sosiologis-psykologiseen ajatukseen: mikä siinä on, että hyvinvoinnin kasvaessa on monen ihmisen pakko tehdä asioita siksi, että niin voi tehdä, sen sijaan, että miettisi, onko se oikeasti kokonaisuuden kannalta järkevää? Jos nyt kurkattaisiin sadan vuoden taakse esivanhempien elämäntyylipohdintoihin, kuinka moni arvostaisi heidän ja jälkipolviensa taitoja ja tapoja, joita ilman ei tähän hyvinvointiin olisi päästy, ja kuinka moni nyrpistelisi nenäänsä nuukailulle ja tylsälle ruokavaliolle ja sen työn määrälle, jota ilman ei edes pesuvettä saatu valmiiksi..?
Liha oli Suomessa kauan juhlaruokaa, koska se oli ravintoarvoiltaan ja maultaan hyvää, mutta kallista. Kun lihaa sitten syötiin, se oli itsessään jo parempi hetki, poikkesi arjesta, kiitollisuuden paikka. Sittemmin se arkipäiväistyi, mutta johonkin takaraivoon jäi ajatus ”paremman väen ruoasta”, minkä vuoksi on ollut tärkeää, että joka aterialla on ollut lihaa tarjolla, koska eihän tässä mitään köyhiä olla, eihän. Ja siksi kaiken maailman ituhipit ovat vähän epäilyttäviä: miksi pitäisi köyhäillä, jos kerran on varaa elää leveästi?
Meidän ostoskärryyn ladataan aterianvalmistusta silmällä pitäen joka kerta broileria ja nautaa ja usein myös kalaa. Hassua on, että koska kana ja liha on arkiruokaa, ravintolassa valitsen oikein mielelläni hyvin valmistettua kasvisruokaa – tai sisäelimiä! Siksi, etten itse oikein osaa laittaa niitä. Ja aina, jos ei osaa, tulee sisuunnus, että miksen. Että pitäisi opetella. Ja siksi olin ostanut soijapapupussin.
Keitin eilen lisäkeriisiksi puuroriisiä, johon heitin pari liemikuutiota sekaan. Samalla plokkasin epämääräisen näköisiä papuja pois ja laitoin puoli pussillista likoamaan tähän aamuun asti. Kaapista löytyi avattu yrteillä maustettu tomaattimurskapurkki, tuore tomaatti ja 2,5 lapsen nyrkin kokoista sipulia.
Soijapapulättyset – gluteeniton & laktoositon (2 pellillistä – 40kpl)
2dl riisiä * 2 liemikuutiota * 250g soijapapuja * 200g tomaattimurskaa * tomaattia * sipulia * mausteita
Liotin pavut pehmeämmiksi ja kaadoin liotusveden pois. Keitin riisin ohjeen mukaan. Pilkoin vihannekset pienemmiksi. Yhdistin kaikki aineet samaan kattilaan ja surrautin sauvasekoittimella mössöksi. Jätin sattumia. Nostelin pellille kolmisen senttiä läpimitaltaan olevia nököjä. Paistoin kiertoilmauunissa 200 asteessa puolisen tuntia, päällimmäistä peltiä vielä vähän grillasin värikkäämmäksi.
Ulkonäöllä ei juuri juhlita, mutta papujen ansiosta suutuntuma oli mainio, ja maku minusta ihan kohdallaan. Jos Mies olisi ollut kotona, se olisi salaa lorauttanut taikinaan soijakastiketta, tajusin, ja se olisi kyllä itse asiassa tehnyt terää. Lapset eivät innostuneet. Täytyy jatkaa tuputusta. Uskoisin, että uudelleenlämmitettyinä ovat vielä parempia.
Valehtelin törkeästi. En joutunut tekemään kaikkia kotitöitä itse.
