Sisustusta: eteisen lamppu

Visioni eteisen suhteen on ollut viimeiset kaksi vuotta jokseenkin tällainen: sinisävyiset (ei kuitenkaan turkoosit – hmm, tai ehkä sittenkin…) seinät, joskin niiden alin 70 senttiä ja ylin 40-50 senttiä saisi jäädä valkoiseksi, ja värien rajakohtaan tulisi joku nätti lista. Ehkä maalaisin vähän pilviä sinne alas laskeutuvien portaiden liepeille.

Viime kesäkuun alussa tänne muuttaessamme eteisen alkuperäisten ikkunallisten pariovien vasemmalla puolella taloon sisään tullessa oli seinä, jonka takana oli suihku. Nelisenkymmentä vuotta sitten samasta kohtaa lähti vielä portaat yläkertaan, ja nyt tuli meidän aikamme kääntää kaikki ylösalaisin ja teettää paikalle portaat alakertaan.

Aikanaan, kun suihku on tehty, kylpyhuoneen katto on madallettu hitusen vajaasta kolmesta metristä sellaiseen normaaliin huonekorkeuteen. Uutta järjestelyä suunnitellessa pohdittiin, pitäisikö porraskuilun kohdalta poistaa tämä uusi katto, mutta pohdinta ei varmaan kestänyt pitkään, koska a) katon päällä on hylly, joka toimii kipeästi tarvitsemanamme säilytystilana (matkalaukkuja, lastenvaatteita, kenkiä, kaikenlaista, mitä parimetrinen asukas nyt voi ohimennen sinne lykätä, mutta joihin isoa päätä lyhyempi puoliskonsa ei sitten todellakaan ylety), b) yläkerran vessan putkisto jää näppärästi katon taakse katseelta piiloon ja c) kattoon on valmiiksi kiinnitetty lamppu, jonka virittäminen portaiden päälle kolmeen metriin olisi ollut aika jännää ja meitä perfektionistisempien ihmisten tarpeiden mukaista.

Lakattu mäntypaneeli kattomateriaalina ei nyt ehkä täysin sovi visiooni, mutta sen hiominen ja sitten maalaaminen kuuluu osastoon akrobatia portaiden yllä (ks. edellä). Palaillaan siihen sitten, kun ei ole mitään parempaa tekemistä.

Seinien tilasta jo kerroinkin, ja samalla paljastin huikean ideani suihkutilan lampulta näyttävän suihkutilan lampun maisemointiin. Mitenkäs se meni? Jos et voi piilottaa jotain, korosta sitä. Viime viikolla hain rautalankaa.

IMG_3892.jpg

Tarkoitus oli punoa siitä nätti verkko lampunkuvun ympärille, mutta nyt kyllä funktio joutui kulkemaan muodon edellä, erityisesti, koska suunnittelija ei pystynyt taipumaan akrobatiaan portaiden yllä (ks. edellä), eikä tajunnut pyytää sitä pidempää yksilöä ruuvaamaan kupua irti verkonpunontaa edesauttamaan. Mutta jos en sitä erityisesti kenellekään osoittele, ei kukaan varmaan huomaa, ettei se ole täydellinen. Muutenhan maisemointi toimii loistavasti.

IMG_3891.jpg

 

Koti Sisustus DIY

Sairasta

Se on ollut nuhainen jo pitkän aikaa.

Minä olen se semmoinen ärsyttävä vanhempi, joka vaan kohauttaa olkapäitään ja kaivelee jo kertaalleen käytettyä nenäliinaa taskustaan kun huomaa lapsen nenän vuotavan. Minulle ei kuume helposti nouse, eikä ensimmäiselle lapsellekaan, eikä näköjään tuolle toisellekaan, joten meidän kotielämää ei nuhat juurikaan haittaa. Toimintakyky säilyy. Viisi kuudesta tässä huushollissa vaikuttavasta henkilöstä on suuren osan päivästään tiiviissä tekemisissä alaikäisten ihmisten kanssa, joten erilaisten pöpöjen kanssa ollaan väkisinkin tekemisissä, ja kun muuten ollaan perusterveitä, niin aika leppoisasti kaiken maailman influenssauhkiin suhtaudun.

img_3884.jpg

Juuri kun keskiviikkona vasussa pääsin sanomaan ääneen, että lapsi on selvästi hypännyt siihen vaiheeseen, missä äiti ei enää ole ollenkaan niin olennainen juttu kuin vielä vähän aikaa sitten, että kaverit ja sisarukset on paljon mielenkiintoisempia, niin tänään syli kelpasi kovasti. Illalla jo oli sen verran möhnää rööreissä, että pientä yskitti kovasti eikä jo tullut uni meinannut pysyä ennen puolta yötä. Aamulla se taas reippasti ilmoitti, että nyt herättiin jo, mutta oli kuitenkin sen verran väsyneen oloinen, ettei sitä otettu puistoon mukaan. Kesken serkkupojan synttäreiden se sitten mopoili mun syliini kahvipöytään, painoi päänsä mun rintaan ja oli vaisusti. Ei siis mitenkään normaalisti. Ei silitellyt eikä kertonut juttuja koulukaveleistaan. Oli vaan.

Aika nopeasti väsy iski, ja tyttö pilkki mun sylissä sohvalla jo ennen kuin päästiin autoon ja kotiin, ja sitten se simahti sohvalle. Välillä sai paljon paijauksia ja lääkettä ja pillimehua ja vilkuili meitä. Sitten pisti taas silmät kiinni. Tarpeeksi lepäiltyään sitä nauratti siskon pieruhuumori, eli kaikki oli selvästi kuitenkin parempaan päin, mutta sitten se taas otti vähän lepoa. Voi toista. Noin hiljaa se ei ole mun sylissäni ollut kahteen vuoteen.

Mutta hei. Nyt se sairastaa, pian se paranee, ja kohta kaikki on taas kohdallaan. Ja koska iskä menee sen viereen nukkumaan, isosisko pääsee vihdoinkin yöksi äidin kainaloon, ja aamulla vietetään kahdenkeskistä laatuaikaa kouluun- ja töihinlähdön merkeissä, ilman taaperonpukemistoimintoja. Äiti lupasi saattaakin ehkä puoliväliin koulumatkaa, kun se ei mene päiväkodin kautta. Jotain hyvää tässäkin.

Hyvinvointi Terveys Vanhemmuus