Isänpäivätonttu toi Miehelle lahjaksi satokausikalenterin. Pitäisikö se kirjoittaa isolla?

Siinä on pari vikaa. Ensinnäkin, kalenteri on väärän kokoinen. Kalenterin paikan osoittava naula on meillä hakattu neliönmallisista sivuista koostuvalle painotuotteelle, eikä tällaiselle kirjekuoreen näppärästi mahtuvalle. Hö. Toiseksi, siinä ei lue maito, ja siksi unohtuu ostaa maitoa.

Onneksi sentään kalenterin väritys sopii täydellisesti keittiön seinään.

Ei, on siinä vielä yksi vika. Kerron kohta, mutta alustan ensin.

Heitin semmoiset oikein kunnon 35-vuotiaan väsykiukut Miehelle tossa aamulla eli puolen päivän tällä puolen, kun heräämisestä oli jo kolmisen tuntia. Todellisuus iski: vaikka olin joulukuun puolivälistä asti uhonnut lomalla nukkuvani syksyn univelkaa pois ja Miehellekin siitä ilmoittanut, niin hilpeät joulunodotustunnelmat ja -vietot ja joulun jälkeinen vapaa-aika, jolloin voi vihdoinkin nähdä kavereita hämärsivät suunnitelman toteuttamisen. Flunssassa olin, mutta kun kuulun siihen ihmisryhmään, jolle kuume ei nouse, kroppa ei käske makaamaan, vaan touhuilen niin pitkään, kun touhuttavaa on. Siihen lisäksi se vallattomuus, joka antaa pienten ja isojen ihmisten valvoa myöhään ”kun on loma” ja sotkea siinä sivussa rutiinit, niin juu ei, lopputuloksena on väsyny ämmä.

Joka kiukuttelee väsymystään Miehelleen, joka vihjaa marttyyriyteen, jonka toki kiellän, vaikka oikeasti kiukuttelen juuri sitä, että SE ei käskenyt mun nukkua päikkäreitä ja levätä, vaan SE antoi mun touhottaa vaikka SE hyvin tietää, ettei mun pitäis. Vastuunsiirtoa, mitä?

Että olisinko voinut ihan nätisti sanoa ajoissa, että NYT MINÄ menen päikkäreille, ei saa häiritä? Olisinko ihan ITTE voinut pitää itsestäni huolta? Niin ei tarvitsisi kiukutella?

Kolmas vika satokausikalenterissa on, että SE ei syötä niitä vihanneksia ja kasviksia ja marjoja minuun, vaan itte tarttee kaikki tehä prkl.

NYT on päikkärit otettu ja anteeksi pyydetty ja olen ihan ITTE paljon kivempi. Tästä lähtee! Eilisen valestartin jälkeen huomenna alkaa taas työt ja tervehenkinen ja tarmokas tammikuu!