Laaja on se kaari, jolla aikuinen nainen itseään työpäivän loppuun mennessä itseään suhteessa muihin liikuttaa.

1. Toinen klo 6.15 herätys peräkkäin pitkän loman jälkeen ei ole herkkua äidille eikä kolmevuotiaalle, joka arjen tultua takaisin haluaisi tavallistakin enemmän vain olla äidin sylissä. Eilen se jäi katsomaan perään kysyvän-syyttävän-surullisin silmin, tänään tuli parku. Ihan kuin puolitoista vuotta sitten. Ei se vaan  äidinkään päässä sydän voi tahtomalla kiveksi muuttua. Miksi on elämässä pakkoja?
2. Kuusitoistavuotias heittää läpällä survaisevansa jotakin johonkin niinkuin tyttöä takaapäin. Minulla on tapana, aikuisuuden ja voimaantuneen naiseuden velvoittamana, olla suuttumatta, vaan sen sijaan ystävällisesti puuttua siihen, miten ei kuulu ajatella, että seksin pitäisi olla raakaa ja repivää, vaan kaikille osapuolille hyvää oloa tuottavaa. Samanaikaisesti mietin, että vaikka näistä asioista nimenomaan pitäisi teinien ja miksei aikuistenkin kanssa puhua, niin varmasti jonkun mielestä tein tosi väärin. Miksi ihmeessä?
3. Kahdeksanvuotiaan soittotunnin logistiikkaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että varmaan olisi jo kohta ihan mahdollista velvoittaa lapsi kulkemaan yksin jopa poliisiaseman ympyrästä. Seitsemän minuuttia kestävään ruuhka-aikaan osuva paluu voisi hoitua niin, että äiti tekisi pienen lenkin. On se hienoa, että tytär on jo niin osaava ja luotettava!