On ihan totta, että ihmisen kannattaa pysyä liikkeessä ja oppia uutta. Ei kannata jäädä toistamaan samaa kuviota liian pitkäksi aikaa, siinä jää ajatukset kiertämään yhtä rataa ja ihminen kehittää siinä sivussa itselleen olemattomia rajoituksia. Aika moni asia on mahdollinen kenelle vaan, jos vaan päättää ja tekee, eikä mieti, että noku. Ja sitten kun tekee, siitä tulee hyvä ja pystyvä ja siksi onnellinen olo.

Mutta mulla ei ole tapana ladella ihmisille (paitsi opiskelijoille, ihmisiä nekin on) vinkkejä siitä, miten elämää pitäisi elää. Voihan olla, että vinkit on jo tiedossa. Harvemmin on pinnallisemman tuttavuuden pohjalta tiedossa,  missä tilanteessa neuvottava on.

Kiitos kysymästä, kyllä, olen ollut samassa työpaikassa kohta vuosikymmenen. Ja milloin olen tehnyt jotain uutta?

Tällä viikolla olen tehnyt uutta opetusmateriaalia, ohjannut uusia opiskelijoita, tutustunut neljään uuteen ryhmään ja kolmeen uuteen alaan, opettanut kahdessa uudessa paikassa ja pitänyt ensimmäisen kerran sähköisen lukiokokeen (netti pätki yhdessä koneessa kerran, muilta teknisiltä ongelmilta säästyttiin). Takaraivossa on myös muutama projektihomma, joiden puitteissa kehittelen uusia ajatuksia.

Minä nyt olen vähän tämmöinen, mutta kun sitten tässä viime viikkoina suostuin testaamaan ammatillisen puolen vähentyneiden lähiopetustuntien puitteissa sitä tiettyä opettajille suunnattua sähköistä yhteiseurooppalaista oppimisprojektialustaa, eikä, kuten olen uumoillutkin, aikataulu oikein antanut myöden kaikenlaiseen jännään, niin eteläisen kumppanin kehuessa, että ”ekakertalaiseksi meni hyvin, tämä oli hyvä aloitus uusien opetusratkaisujen harjoitteluun”, niin olin vähän niinkuin Sanni, että mitähän.