Tag: #arki

Kotitalousvähennyksistä seuraa veronpalautuksia, joilla voi ostaa itselleen jotain kivaa. Normaalisti vähän nolottaisi alkaa esittelemään tämmöistä hullunkallista ostosta, mutta tänään teen poikkeuksen. Heräsin ensimmäiseen loma-aamuuni Kertun tepsuttaessa sänkyni viereen varttia vaille kahdeksan, ja juuri, kun kuvittelin, että voisin vielä ummistaa silmäni lapsi kainalossa, se yskäisee pahaenteisen kuuloisesti. Ehdin nostaa sen pystyyn ja pois sängystä sekuntia ennen […]

”Mitä tapahtuu, jos en saa tänään näitä tehtäviä valmiiksi?” ”On ehdottomasti kuolemanvakava tilanne, sun on pakko palauttaa ne valmiina tänään.” Paljastan heti, että valehtelen, mutta että parempihan olisi asiat ajoissa hoitaa pois. ”Ja ajoissa tarkoittaa sitä, että kun tänään lähden kotiin kello 15.30, mulla alkaa loma, enkä todellakaan aio koskea mihinkään työasioihin ennen kuin loppiaisen […]

Täytyy osata sopeutua muutokseen, surffata, koska muutos ei pysähdy, vaan kaataa sinut, jos yrität sitä väkisin pysäyttää. Tokaluokkalainen oli päiväkotilaissiskolleen vähän kateellinen, kun pienempi saatetaan joka aamu kohteeseen mutta häntä ei. Jos äiti tekee etähommia, päivään kuuluu automaattisesti vähintään yksi käynti koulun portilla, koska se on pienelle koululaiselle tärkeää ja koska äidin mielestä on kiva […]

Kun tiedossa on, että reilu vuorokausi sitten satanut lumi tulee ottamaan öisestä vesisateesta ja useammasta lämpöasteesta siipeensä, aamuiseen pyöräilyyn osaa varautua. Läppäri on mukana, joten huopakankainen kassi on vaihdettava nahkaiseen. Sadetakin alle on etsittävä sopivan ohut muttei liian kylmä kerros. Kaikkien kumisaappaat riviin, pienen sadetakki ja pahaäitivaihde kehiin, kun tajuan, ettei isommalla ole sadevehkeitä. Sateenvarjo […]

Joulu lähestyy. Viime viikolla tehtiin joulukortti- ja joululahjalistat ja tsekattiin koristevalmius. Tällä viikolla amerikkalaisrouvat siirtyvät keittiöön, mutta minun järjestelyni keskittyvät nyt kalenterin ympärille. Joulua edeltäviin viikkoihin tuppaa pakkautumaan kaikenlaista, varsinkin joulukuulle. Sattumalta minulla on jo tällä viikolla jokaiselle illalle ja viikonlopun päivälle ohjelmaa, mutta olen sen verran fiksuuntunut, että kalenteriin voi merkitä ylös myös sellaiset […]

(Olen moneen kertaan puhissut, että olisin superfeimijulkkisbloggaaja, ja jutut kaiken kaikkiaan paljon repeilevämpiä, jos mulla olisi lupa käyttää Miestä materiaalina samaan tapaan kuin kaikkein ihanin Asikaine saa raportoida Hipin tekemisistä. No, ehkä superfeimeys olisi vähän ristiriidassa pyristelemättömyyden kanssa.) Luen tässä uutta Kaksplussaa aamukahvin ja – mitä luksusta – appelsiinimarmeladipäällysteisen paahtoleipäni kyljessä. (Osalle teistä olenkin esitellyt […]

Aina välillä pintaan nousee muisto yhdestä raivostuttavasta raksaporukasta lukuvuodelta 07-08. Olen lukenut aika monen alan opsin, mutta ”näin kohtelet naisia vähäarvoisempia objektina” -kohta varmaan poistettiin niistä ennen kuin ehdin perehtymään talonrakentajien osuuteen, ja nyttemmin kaikuja vanhasta ei enää juuri huomaa. No. Ei ollut siis mikään herkkupala 27-vuotiaalle vasta taloon tulleelle, melko tuoreelle naispuoliselle opettajalle se […]

Kun olet saanut aamulla pienemmän lapsen tähän pisteeseen olet jo melkein voittaja. Omaan kassiin on jo illalla sujautettu kaikki tarvittava ja omat vaatteet tuntuu olevan päällä. Vielä huikkaillaan isosiskolle, että me mennään jo ulos, tuu perässä! Kassi koriin, lapsi istuimeen, valo pyörään kiinni ja päälle. Kävellään yhdessä puiston kulmaan, annetaan pusut ja sitten vasta hyppään […]

Minun aamuihini kuului aina sanomalehti. Ensin Hesari, sitten Aamulehti, sitten Satakunnan Kansa. Välillä taas pätkä Hesaria, ikävöintiä, mutta myös ymmärrystä siitä, ettei ole mitään järkeä paneutua täältä satojen kilometrien päästä usean kymmenen päivittäisen sivun verran pääkaupunkiseudun paikallisiin eli täältä katsoen suloisen yhdentekeviin vaikka sinänsä ihan ajatuksiaherättäviin mutta söpöihin ongelmiin ja ratkaisuihin. Yritin myös katsoa säännöllisesti […]

Tempoilen. Olen kiinnittänyt itseni kotirantaan, tällä kertaa tiukemmalla solmulla kuin viimeksi. Vähän väliä tuuli tarttuu kiinni, on pientä leppeämpää, hyvältä tuoksuvaa, viekoittelevaa henkäystä, ja sitten repivämpää, vaativampaa, seikkailua lupailevaa puuskaa. Pyörre suhahtaa ihan vierestä – sen mukaan en yhtään edes haluaisi – uhkaa napata mukaansa. Ei. Köysi pitää. Ihan oma historiani todistaa, että pystyn tähän. […]